Asiantuntija vai liukas luiru?

Luiru

Pisti silmään LinkedIn:ssä Pasi Sillanpään mainio kirjoitus asiantuntijuudesta.

Asia on edelleen ajankohtainen, koska mihinkäpä muiden yrityksille viisastelijat tästä maasta katoaisivat. Mielessäni rinnastan tällaiset asiantuntijat luettelokauppiaisiin (tosin luettelokauppiaille rahaa antamalla sinulla on ainakin teoreettinen mahdollisuus saada omasi takaisin uusien asiakkaiden muodossa). Valheellisten asiantuntijoiden juttuja kuuntelemalla menetät rahan lisäksi kallisarvoista aikaa, ja kaupan päälle joudut vielä putsaamaan korvasikin.

Näitä kaikkien alojen asiantuntijoita yhdistävät aina samat piirteet:

  • He ovat hyviä ja karismaattisia esiintyjiä.
  • He eivät ole olleet perustamassa tai vetämässä yhtään menestynyttä yritystä (pl. heidän oma, ainoastaan puhujapalkkioilla, pyörivä kioskinsa).

Tyypillisesti tällainen luiru puhuu vaikeasti validoitavilla termeillä, jotka eivät ole mitattavissa. Esimerkiksi sanat innostava, disruptiivinen, poikkeuksellinen, elähdyttävä, puhutteleva, innovatiivinenkoskettava, voimaannuttava ja mullistava ovat perussanastoa. On helppoa esimerkiksi sanoa, että bisneksen pitäisi olla disruptiivista, mutta se on itse asiassa järkyttävän huono strategia niille 99,99 % yrityksistä jotka kippaavat kun yrittävät olla väärällä tavalla disruptiivisia (käytännössä yrityksen kannattaa apinoida mahdollisimman paljon toimivia konsepteja kunnes oma niche löytyy).

Paasaavaan asiantuntijaan kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin jos olisi palkkaamassa uutta työntekijää. Jos tyyppi ei ole tehnyt päivääkään alan töitä tai hänellä ei ole edes soveltuvaa alan koulutusta (joka sekin riittäisi vasta harjoittelijan paikkaan), mitä asiaa hänellä on pääsi sisälle?

Helpoin tapa pistää luirulle löysät lahkeeseen on kysyä häneltä kaksi kysymystä:

  1. Onko joku asiakkaasi menestynyt neuvojasi noudattamalla?
  2. Mikset ole itse perustanut menestyvää alan yritystä?

Aika harvassa ovat ne ’asiantuntijat’, joilla on munaskuita vastata molempiin kysymyksiin äänen värisemättä.

Jos asiantuntijalla vähemmän käytännön kokemusta kuin sinulla, istutte väärillä puolilla puhujapönttöä. Mielipiteet ilman kokemusta ovat vain maksullista viihdettä.

Kenen neuvoja kuunnella?

Hevonen

Jos aiot yrittäjäksi, kurotat tietenkin ympäristöön näkemysten ja tuen saamiseksi. Useimmat meistä turvautuvat lähisukulaisiin ja kavereihin, sitten lueskellaan asioita netistä ja mietitään erilaisia kursseja ja konsultteja. Neuvoihin ja kommentteihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Kaikilla kun on sen toisen jutun lisäksi mielipide, ja niihin kannattaa suhtautua yleensä samalla tavalla. Tai kuten Everybody’s Free (To Wear Sunscreen) -biisissä nätimmin sanotaan:

Advice is a form of nostalgia, dispensing it is a way of fishing the past from the disposal, wiping it off, painting over the  ugly parts and recycling it for more than  it’s worth.

Itse tietenkin tein kaikki mahdolliset virheet kun etsin tukea ja neuvoja yritystoimintaa aloitellessani. Tässä muutama bravuurisuoritukseni.

Vanhemmat ja sisarukset

Ellei sukusi ole hyvin yrittäjämyönteistä (9/10 tapauksesta näin ei ole), ei kannata pidätellä hengitystään tuen saamisen suhteen. Suomi on sen verran läpisosialistinen maa, että perusoletuksena on edelleen pitkä ja kapea leipä jonka joku muu™ tarjoaa kehdosta hautaan. Tällaiseen maailmankuvaan yrittäjyys sopii yhtä hyvin kuin kuuma kekäle hanuriin.

Kaverit

Varaudu siihen, että kaverisi eivät ymmärrä haluasi alkaa yrittäjäksi. Jos olet erityisesti yliopistomaailmasta tulossa, kaveripiiristäsi saattaa löytyä yksi tai korkeintaan kaksi ihmistä, joiden kanssa voit olla edes etäisesti samalla aallonpituudella. Voit tosin unohtaa työnantajan ongelmista puhumisen, koska se on sama kuin jodlaisit klingoniksi. Jokainen vaihtaa tuolloin kohteliaasti joko puheenaihetta tai huonetta.

Jos se yhtään lohduttaa, jo pari vuotta yrittäjyyttä karsii ystäväpiiristäsi kaikenlaiset työnvieroksujat, siipeilijät ja elämäntapataiteilijat. Tilalle saatkin sitten yritteliäitä, ahkeria ja kaikinpuolin reippaita ihmissuhteita. Seura tekee kaltaisekseen, joten kannattaa jo alusta asti hakeutua sellaiseen joukkoon jossa uhriutuminen ja laiskottelu eivät ole perushyveitä.

Konsultit, kouluttajat ja visionäärit

On kahdenlaisia konsultteja. Sellaisia joilla on näkemystä ja sellaisia joilla on kokemusta. Ensimmäisten näkemykset ovat pelkkiä mielipiteitä, jotka eivät perustu juuri mihinkään. Harva luottaisi lääkäriin joka ei ole tehnyt alansa töitä, mutta yrityskonsulttipuolella se menee läpi kuin väärä raha.

Valitettavasti et voi välttää näitä näkemyskonsultteja. Suomi on täynnä julkisuudessa pörrääviä visionäärejä, jotka eivät ole päivääkään stressanneet yrityksestään, hankkineet asiakkaita tai harrastaneet jongleerausta jota yrittämiseksi kutsutaan. Katleenan kirjoituksessa oli hyviä vinkkejä kyseisen konsulttityypin tunnistamiseen. Jos tapaat tällaisen konsultin missä hyvänsä puitteissa, keskity lukemaan mieluummin twitteriä.

Kirjat

Lukeminen kannattaa. Valitettavasti kotimaiset yrittäjyyteen liittyvät kirjat ovat pääsääntöisesti tylsää tomua, joissa keskitytään swottien kanssa näpertelyyn ja byrokratiaan (poikkeuksena Taivas + Helvetti osat 1 ja 2, jotka suosittelen lukemaan ihan ensimmäiseksi). Englanninkielistä yrityskirjallisuutta on ilo lukea, mutta niidenkin kanssa on hyvä olla vähän varuillaan. Esimerkiksi USA:n sisämarkkinat mahdollistavat isojenkin taloudellisten menestyksien syntymisen joka ei Suomessa ole välttämättä realistista. Suhtaudu siis kaikkeen kirjoitettuun sanaan terveellä varauksella.

Poikkeuksena ovat tilikirjat. Opettele ainakin välttävästi taloustietoa, jotta ymmärrät mikä on liikevaihto, tulos ja tase. Näillä ei tosin ole mitään merkitystä, ellei kassassasi ole rahaa, joten kassavirran ymmärtäminen on vieläkin tärkeämpää. Kun olet ymmärtänyt peruskäsitteet, voitkin tutustua kotimaisiin yrityksiin taloustietojen kautta (ne ovat julkisia).

Julkisrahoitteiset neuvontakeskukset

Kaikenlaiset verorahoin pyöritettävät yrityspalvelupisteet, TE-keskukset, kehitysohjelmat, potkurit ja päristimet ovat kaunis ajatus, mutta yrittäjäksi aikovana kiertäisin ne kaukaa. Jos yrityksesi ydinkompetenssi on tukien hakeminen, et ole yrittäjä vaan ammattimainen almujen anelija. Voi olla että oma tuttavapiirini on vähän vääristynyt, mutta yksikään näistä menestyneistä yrittäjistä ei ole hakenut euroakaan tukia. Paukut ja luovuus on pistetty asiakashankintaan, tuotteisiin ja asiakaspalveluun – ei lappujen täyttelyyn ja byrokratiamoolokin palvomiseen. Jos kuitenkin tuntee vetoa verorahoilla elämiseen, tukiviidakossa kahlaaminen on varmasti ihan kannattavaa.

Mistä sitten löydät apua?

Yrittämiseen kuuluu erottamattomana osana tietynlainen oman tien kulkeminen ja epävarmuuden sietäminen. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole niin toivoton. Suosittelen hyppäämään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan vaikka nuorkauppakamarin toimintaan, tj-kurssille tai etsimään yrityskummin. Parin vuoden kuluessa löydät ne oikeat luottohenkilöt ihan luonnostaan.

Tsemppiä!

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.