Leica M9

Ensin oli Fujix 100. Sitten Leica M8. Sitten Leica M9. Sitten Sony RX1r. Sitten Sony RX100 III. Sitten Sony A7 II. Ja nyt ostin Sony A7 II:n rinnalle saman M9:n jonka myin aikaisemmin pois. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki G.A.S. -syndroomasta (engl. gear acquisition syndrome), jossa himoitaan laitteita ja juostaan oikeanlaisen vempeleen perässä. En puolustele itseäni, kyseessä on aivan puhdas laitehimo. Kokemuksien perusteella kuitenkin uskallan jo olla näistä kameroista jotain mieltäkin.

Leica M9

Fujix 100 – erinomainen pikkukamera, joka jopa mahtuu taskuun. Tykkäsin: ovf/evf-ratkaisuista. Kuvien värit kivoja. En tykännyt: liian lelumainen ja halvan tuntuinen käsissä.

Leica M8 – reliikki, mutta edelleen edullisin Leican M-sarjan digirungoista. Megapikselit eivät päätä huimaa, ja M8 oli muutenkin täynnä ongelmia (joista pahin oli IR-suotimen puute) ja outouksia. Se oli kuitenkin ensimmäinen kosketukseni mittaetsinlaitteiden maailmaan (engl. rangefinder), ja siitä se Leica-purema sitten lähti.

Leica M9 – selkeä päivitys M8:sta. Ei hirveästi pahaa sanottavaa. Edelleenkin olis kiva jos moodinvalinta olisi vähän jämäkämpi, mutta sen kanssa voi elää.

Sony RX1r – todellinen tehopakkaus, ja mahtuu myös taskuun. Pieksää Fujix 100-sarjan kirkkaasti. Kiinteä Zeissin prime-linssi ja kenno toimivat niin hyvin yhteen, että kuvat ovat todella komeita katsottavia.

Sony RX100 III – ”ihan kiva” pokkari, mutta en oikein jaksanut perustella itselleni, miksi en pärjäisi iPhonen kanssa. Jos mukana on pikkupokkari, mukana on samalla vaivalla jo sitten Sony RX1r, Leica tjsp. Kuvanlaatu toki pokkarisarjassa todella mainio.

Sony A7 II – myytyäni Leica M9:n en hennonnut myydä Summicron 35mm f2 ja Nokton 50mm f1.1 linssejä halvalla, joten ne jäivät kaappiin pölyttymään. Sony A7 II ottaa kuitenkin M-sarjan linssit sovittimella ihan kiltisti sisään, joten valinta oli helppo. Tässä kohtaa kameralle kuitenkin tuli toinenkin käyttäjä, joten ostin peruskäyttöön A7:lle suunnitellun Zeiss Sonnar T* FE 55/1.8 ZA:n. Erinomainen linssi.

Ei tosin kovinkaan kauaa tällä kombolla tullut räpsittyä kun tajusin, että vaikka Zeissin linssi on erinomainen, mutta siitä puuttuu silti ”jotain” jota en oikein osaa kuvata – muuten kuin siten, että Sony + Zeiss ja Leica kuvat ovat erilaisia. Syynä luultavasti enemmänkin oma osaamattomuus tai tapa ottaa kuvia, mutta ero on silti selkä.

Siispä ostin M9:n takaisin. Nyt Sony A7 II on nopeita tilannekuvia yms. tarpeita varten, ja Leica M9 on omaan käyttööni. Vaimo saa hienoja otoksia Sonylla kun vain painaa sormi pohjassa ja osoittaa oikeaan suuntaan ja minä saan hifistellä vähäisten kontrollien kanssa ;)

Leica M8 and Summicron 35mm f2.0

50785_model_huge_fb1d5c784b1Almost a year ago I bought a Fuji X100. I shot some pretty nice photos with it, and it has been a joy to use. But, I knew from the beginning that Fuji X100 was a substitute for the Leica.

So I bought one.

I bought the most affordable secondhand M body (M8) and a nice little 35mm Summicron f2.0 lens to go with it. I decided that I rather get a good lens than a best possible body. Lenses are more important anyway, and Leica lenses are pretty durable. This particular lens has been built 1985 and its awesome even now.

The good:

  • It’s Leica.
  • Colors are awesome (thanks to the Summicron 35mm, no doubt).
  • It’s easy simple to use. No predefined programs and gazillions of different knobs and buttons. You actually feel like you are in control.
  • True rangefinder. This isn’t everyones cup of tea. I like it, though.
  • Size. M8 in combination with a small 35mm lens is a way smaller than any DSLR camera combination I know of.

The bad:

  • M8 needs an IR filter. Luckily my Leica reseller had some affordable secondhand filters. See example image below.
  • Shutter noise is a bit loud.
  • LCD is horrendous. Chimping is for noobs anyway.
  • It’s expensive.
  • Friends wont talk to me anymore, because I just ramble about Leica.

Most of the issues that I have with M8 has been fixed on later revisions (M8.2, M9 and the M), but you have to pay some serious cash for those. I will upgrade the chassis later if/when I have the money for it.

8470522161_1fdaafc7dd
Top: image taken without an IR filter (Leica M8 with 35mm Summicron f2.0). The sofa is actually dark grey.

One of the most important things with the Leica M8 is the overall feeling of simplicity that comes with it. I wouldn’t call the feeling serenity, but it is close. For some reason shooting with Leica doesn’t feel so serious as with an DSLR.

8473639055_a404b8a660

Professional photographers say that nearly all Leica lenses are perfect. Pictures are sharp as hell, even in low light.

8474726356_a56347feea

So far, Leica feels awesome. I just hope that the spring comes soon, this time of the year is damn dark in Finland.

New toy: Fuji X100

So, I finally bought a new toy.

fujix100

I have some nice cameras (namely Canon EOS 400D and iPhone), but because my wife nicked my compact Canon S95 (which is still a pretty darn good), there has been some sort of void in my life. EOS 400D is way too bulky for every day use, and iPhone is… well, a phone with a camera.

At first I drooled over some Leica’s (M9 and X1), but M9 was way out of my price range, and X1 didn’t have optical viewfinder. True, you can get reasonable priced M9 chassis under 5000 €, but you would still need to buy some proper lenses too. So, ouch. Maybe in the future.

After doing some research, I found Fuji X100. Professionals seemed to call it ”a poor man’s Leica.” I don’t know about that, but Fuji X100 is definitely awesome piece of work. There are some weird quirky stuff going on in the camera (like no automatic switching to a macro mode), but so far, I love the manual controls and the optical viewfinder. Picture quality is also pretty awesome. More about it later.

Check these out:

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.