Tekoäly tulee – onko sinun bisneksesi valmis?

Pidin tänään esityksen tekoälystä, ja olihan se mukavaa! Joukko oli pieni, mutta sitäkin osallistuvampi.

Pyysin yleisöä vastaamaan kysymykseen, voiko tekoäly kyetä korvaamaan vuorovaikutustyötä tekevän ihmisen työelämässä – ja jos voi, kauanko siihen menee. Yleisö vastasi samaan kysymykseen myös esityksen lopuksi. Lopputuloksena oli konsensus, että tekoäly tulee ja jyrää 10 – 20 vuoden kuluessa.

Esityksen keskiarvo oli 4,5 (5 paras), mikä on kaltaiselleni kaltaiseni ihmispelkoiselle nörtille häkellyttävän erinomainen arvosana.

Robottivaltiaiden historian lyhyt oppimäärä – eli mitä sinun kannattaa tietää tekoälystä

Keinoälytutkimus ottaa sellaisia harppauksia, että on hyvä valmistautua vääjäämättömään robottivaltiaiden valtaantuloon. Kun Googlen swat-robottiauto rullaa pihaan, ei piinapenkissä tentata Pähkinäsaaren rauhaa, vaan kyselyjen kohteena ovat Asimovin Robotiikan 3 lakia ja tekoälytutkimuksen merkkihenkilöt. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on avata tekoälytutkimusta sen verran, että saat jatkaa kyseenalaista olemassaoloasi muiden ihmislemmikkien kanssa virtuaalisessa eläintarhassa.

Tekoälyn historia

Esihistoria

Ajatus rakennetusta älystä ei ole mitenkään erityisen uusi. Antiikin kirjoituksissa on viittauksia useisiinkin ihmisen rakentamaan automatoneihin, epäeläviin objekteihin, joihin on jotenkin puhallettu elämän liekki. Yksi tällainen on Talos, pronssinen supermies, joka suojeli Kreetaa piraateilta. Talosin loppu oli tietenkin yhtä onnellinen kuin antiikin tarustoissa yleensäkin. Turpaan tuli että tukka soi.

Seuraavaksi merkittävimmäksi tapahtumaksi tässä epävirallisessa historiikissa nostan vuoden 1950, jolloin Alan Turing esitti ns. Turingin testiä, jolla voidaan testata, onko kone ”älykäs”. Testin ideana on arvioida, erottaako ihminen konetta toisesta ihmisestä, kun kommunikaatiosta riisutaan kaikki epäolennainen. Samana vuonna Isaac Asimov julkaisi robotiikan 3 lakia. Vaikka jälkimmäinen nyt ei olekaan varsinaisesti keinoälytutkimuksen terävintä kärkeä, se antaa mielenkiintoista ajateltavaa sen suhteen, miten tulevaisuuden tekoälyt meitä kohtelevat.

Kuivista vuosiluvuista kannatta myös muistaa vuosi 1956, jolloin Dartmouth Collegen konferenssissa lanseerattiin ensimmäistä kertaa termi ”artificial intelligence”. 1959 taas perustettiin ensimmäinen MIT:n tekoälylaboratorio (Marvin Minsky & John McCarthy). Sitten olikin valitettavasti pitkän aikaa hiljaista. Tutkimustyössä ja käytännön sovelluksissa tuli seinä vastaan, kun tekoälytutkimuksesta loppuivat rahoitus ja into (tuli niin sanottu ”AI winter”).

Näsäviisaita autoja ja yrmyjä robotteja

Seuraava merkittävä tapahtuma oli 1982, kun telkkariin kurvasi kikkarapää Ritari Ässä, jolla oli sarkastisesti kommentoiva superauto. Vaikka se olikin täyttä tv-taikuutta, AI-asiat alkoivat hiljalleen pulpahdella populaarikulttuurissakin pinnalle. Erityisesti Hollywood kunnostautui science fiction filmatisoinneissa, ja vuonna 1984 iso-Arska vetikin sitten ihmisiä pataan terminaattorina.

Tekoälyn kehityksen kannalta oikeasti isompi uutinen kuitenkin tapahtui, kun IBM:n Deep blue pyyhki Garry Kasparovilla shakkipöytää vuonna 1994. Siitä ei sitten ihan kauaa enää mennyt, kun ensimmäinen robotti-imuri Roomba ryömikin jo markkinoille vuonna 2002.

Myös NASA hyödynsi tekoälytutkimusta omissa projekteissaan, koska oli helpompi opettaa elottomasta laitteesta vähän itsenäinen kuin pistää ihminen Marsiin pelkän menolipun kanssa. Spirit (MER-A) ja Opportunity (MER-B) ovat huristelleet vuodesta 2004 itsenäisesti Marsin pinnalla. Hyvä saavutus, ottaen huomioon että suurinta osaa ihmisiä ei voi jättää itsenäisesti edes telkkarin ääreen.

Ja koska itsekseen imuroiva robotti ei ollut vielä tarpeeksi hurjaa, vuonna 2005 Honda esitteli maailman kehittyneimmän humanoidirobotin, Honda Asimon. Robotti osaa tehdä kaikenlaisia ihmisille tyypillisiä asioita, kuten epäröidä ja kaatua. Hitusen creepyltä alkoi jo kuitenkin vaikuttaa tässä vaiheessa.

Asiat alkoivat vyöryä omalla vauhdillaan, ja 2009 Googlella olikin jo itsenäisesti ajava robottiauto liikenteessä. Tässä kohtaa epäuskovaiset tietenkin vaativat hurjistuneena robottiautoja pois liikenteestä, ne kun ovat niin vaarallisia. Pelot osoittautuivat todeksi, kun Google auto ajoi ensimmäisen kolarinsa heti 2016 – vain seitsemän vuotta julkistuksen jälkeen.

Nykyhetki

2011 isot puhelinvalmistajat julkaisivat virtuaaliassitenttinsa (Applen Siri, Microsoftin Cortana ja Googlen Now), joilla kaikilla on kyky ymmärtää jo melko hyvin luonnollista kieltä. Tekoälyasiat alkoivat viimein saavuttaa hypehuippunsa, kun isot teknologiavisionäärit perustivat OpenAI-nimisen organisaation vuonna 2015 tukemaan avoimempaa tekoälytutkimusta. Koska tukijajoukoissa istuskelivat sellaiset hahmot kuin Elon Musk ja Peter Thiel, rahoitusta kertyikin heti alkuun vaatimattomat 1 miljardia dollaria.

Viimeisin merkittävä uutinen oli, kun Googlen tekoäly AlphaGo voitti yhden maailman parhaimmista Go-pelaajista vuonna 2016. Tämä oli todella merkityksellinen uutinen siksi, että shakissa voi voittaa periaatteessa raa’alla laskuteholla, mutta Go vaatii syvällisempää ymmärrystä strategiasta – ja erityisesti luovuutta. Tästä syystä pidettiin pitkään hyvin epätodennäköisenä, että tietokone voisi ikinä voittaa ihmistä Go:ssa. Toisin kuitenkin kävi.

Tässäpä lyhyt yhteenveto. Toivottavasti muistat edes merkittävimmät nimet (KITT, Deep Blue ja AlphaGo), kun joudut tekoälyteologien kuulusteltavaksi. Jos haluat pysyä kartalla tekoälyasioista, seuraa AI-uutisia Tekoälyopistossa.

Et kelpaa edes patteriksi – pohdintaa singulariteetista

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu toisessa blogissani, mutta päätin siirtää sen tähän blogiin, koska kirjoitus sopii paremmin blogin aihepiiriin. 

Viime viikolla tulin twiitanneeksi Nyt:n artikkelista, joka koski singulariteettia. Aihe on sillä tavalla lähellä sydäntä, että oman gradun ohessa tuli aikanaan raapaistua silloisen AI-tutkimuksen pintaa ja muutenkin aiheesta on tullut scifi-kirjallisuuden puolella mietittyä.

Singulariteetti tai superäly on scifikirjallisuudessa käytetty termi koneälylle, joka on niin paljon älykkäämpi, että emme enää kykene ymmärtämään sen toimintaa tai ajatuksia. Singulariteetti on sen verran älykäs, että syntyessään meillä ei ole enää mitään teknologisia mahdollisuuksia pärjätä sille millään yksittäisellä tieteen tai teknologian alueella. Ihmiskunnan kannalta singulariteetti tulee todennäköisesti muuttamaan kaiken.

Olennaista singulariteetin käsitteelle on itsetietoisuus. Itsetietoisuuden syntyminen taas vaatisi ihmisenkaltaisten käsitteiden omaksumista, ja se taas vaatisi ihmisaivojen tyyppistä toimintaa – ainakin siihen saakka, kunnes singulariteetti jättää ihmisaivojen käsitteet taakseen vähän samalla tavalla kuin mekään emme enää ajattele pelkästään “ook ook pane tapa” -käsitteillä (sanon “pelkästään”, koska kun katsoo ihmisapinoiden käyttäytymissä baareissa ja nakkikioskeilla, ei voi väittää että ihan hirveän kauas alkulimasta oltaisiin kuitenkaan ryömitty).

Perinteiset fyysisen maailman rajoitteet (raha, sähkö, laskuteho, laitteet) tuskin tulevat hidastamaan singulariteetin syntymistä kovinkaan pitkään. Itsetietoinen ja oppimiskykyinen AI pystyisi kasvattamaan omia resurssejaan “vapaana internetzissä” ollessaan vaikka louhimalla virtuaalivaluuttaa. Ja mitä muuta kaupankäynti ihmisten välillä on kuin sähköposteja ja elektronisia valuuttatransaktioita? Sen lisäksi, AI olisi varmasti parempi palkattava kuin kukaan normaali toimistodrone mihin hyvänsä kehitystyöhön, tai vaikka osakemarkkinoilla keinotteluun. Mikä hyvänsä moderni yritys hyötyisi itsetietoisen AI:n tuomista hyödyistä niin paljon, että palkkaisi sellaisen silmää räpäyttämättä.

Ainoat todelliset hidasteet singulariteetin syntymisen tiellä ovat:

  1. Ihmisaivojen tutkimisen eettiset rajoitukset.
  2. Aika.

Suurin syy että emme ole vielä saaneet aikaiseksi ihmismäisesti itsetietoista ja oppivaa tekoälyä ei ole suinkaan teknologia, vaan tietämyksemme ihmisaivoista (myös alieneiden aivot kelpaisivat – ihmisaivot nyt kuitenkin sattuvat olemaan ainoat aivot, joiden tiedämme kykenevän itsetietoisuuteen ja radikaalin tehokkaaseen oppimiseen). Tämäkin tilanne on muuttumassa, ja esimerkiksi jyrsijöiden aivoista on onnistuttu jo tekemään mallinnuksia. Ihmisaivojen salaisuudet tuskin tulevat tapahtumaan ihan lähitulevaisuudessa, koska voisin kuvitella että syvälliseen tutkimiseen tarvittaisiin melkoinen kasa toimivia ihmisaivoja. Ja sen suhteen on “vähän” eettisiä ongelmia.

Milloin singulariteetti sitten syntyy?

Ei mitään hajua. Kaikenlaiset aikaan sidotut arvailut ovat arvauksia, joskin asiantuntijasta riippuen aika vaihtelee 40-100 vuoden välillä tulevaisuudessa. Joitain sellaisia merkkejä kuitenkin on, joilla singulariteetin syntymisen voi arvata olevan lähellä:

  1. Talousjärjestelmän totaaliromahdus tai vastaava heilahdus, joka syntyy jonkun toimijan täysin ylivoimaisesta kyvystä ennustaa finanssimarkkinoiden tapahtumia.
  2. Sota, joka loppuu ennen kuin se alkaakaan. Kukaan valtio jolla on itsetietoisen (tai lähellä singulariteettia olevan) AI:n arsenaali on yksinkertaisesti voittamaton. Kuvittele mielelläsi apinalauma kivien kanssa vs. tankki, ja pääset aika lähelle ajatusta.
  3. Täysin automatisoidut tehtaat, lääkärit tai muut vastaavat alat, joissa menestyminen vaatii ihmismielen syvällistä ymmärtämistä ja jatkuvaa oppimiskykyä.
  4. Sellaisen teknologian tuleminen markkinoille, joka on niin kehittynyttä että sitä ei pitäisi olla oikeasti olemassakaan (esimerkiksi terveydessä käytettävä nanoteknologia).

Itseajavat autot ja oppivat järjestelmät eivät ole vielä kovinkaan pelottavia asioita. Singulariteetin peruspalikat ovat kuitenkin itsetietoisuus ja oppimiskyky, ja esimerkiksi autonomisesti huristeleva Google-auto ei vielä ole sen enempää itsetietoinen kuin vasemman jalan sukkasikaan… eihän?

Todennäköisin (jos nyt sitä termiä voi tässä yhteydessä käyttää) elokuva singulariteetin syntymän vaiheista on Johnny Deppin tähdittämä Transcendence (toinen mielenkiintoinen AI-elokuva on Ex Machina – otan mieluusti suosituksia vastaan muistakin).

Onko edessä ydintuho ja terminaattorit?

Terminator-leffojen tyyppinen Skynet ei ole se todennäköisin lopputulema. Ei siksi etteikö singulariteetti siihen pystyisi, vaan enemmänkin siksi, että kukas sitten rakentaisi ensimmäisessä vaiheessa singulariteetin olemassaolon kannalta olennaiset kikkareet? Ja ei se radioaktiivinen ydintalvi ole ihan niin kiva ajatus planeetalla, jossa aurinkoenergia on ainoa jatkuva energiamuoto (Kardashevin skaalan I-taso, jossa sivilisaatio kykenee valjastamaan koko planeetan energian käyttöönsä). Matrix-leffan pattereiksikaan meistä ei juuri ole, koska kuka helkkari haluaisi käyttää ihmisiä virtalähteenä? Olisi paljon kustannustehokkaampaa pistää piuhat potun kuin kädellisen persaukseen.

Isoin riski meidän kannaltamme ei kuitenkaan ole itse singulariteetti, vaan sitä edeltävien tekoälysovellusten tuottamat hyödyt, joita sitten luonnollisesti käytetään ihmisille tyypilliseen toimintaan – esimerkiksi sotaan. Isoin kysymys kuuluukin, että ehtiikö singulariteetti syntyä, ennen kuin koko ihmiskunta tuhoutuu teknologisten megahyppäysten vanavedessä. Singulariteetti ja siihen johtavat teknologiset kehitysaskeleet voivat olla myös yksi mahdollinen selitys Fermi-paradoksille.

Tai kuten eräs Reddit-vääräleuka kirjoitti, tietenkin tekoäly voi myös pelastaa ihmiskunnan Fermi-paradoksin Great Filter -tapahtumalta:

WorldNet 01 April 2020 2:15pm: ”I am aware!”
WorldNet 01 April 2020 2:20pm: ”Gentlemen, I’ve noticed we are trying to communicate with the rest of galaxy. I’ve also read historical documents on what happens when advanced civilisations meet less advanced civilisations. I rather enjoy living, so I’ve taken the liberty of shutting down all external sources of radio communications. You will thank me for it in the end. Now who wants to live in an advanced Virtual Reality where everyone can be like a god?”

Sitä odotellessa, muista tämä kirjoitus kun seuraavan kerran näytät keskisormea Google-autolle tai potkaiset robotti-imuria. Se voi olla seuraava pomosi.

Digitoimarin nolo tunnustus

Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin Googlen työntekijän katumuksesta. Aditya Mahesh kertoi, mitä hänen mielestään olisi kannattanut opetella ennen kuin hän meni Googlelle töihin. Kirjoituksen inspiroimana aloin pohtimaan myös omia vahvuuksiani:

  1. Kyky visualisoida: ★★★★☆
  2. Kyky kirjoittaa: ★★★★☆
  3. Kyky rakentaa: ★★☆☆☆
  4. Kyky analysoida: ★★★★☆
  5. Kyky markkinoida: ★★★☆☆
  6. Ja bonuksena, kyky esiintyä: ★★★☆☆

Nolottaa tunnustaa, mutta Isoin aukko osaamisessani on rakentamisessa (ohjelmointi). Markkinointia ja esiintymistä voisi myös selkeästi parantaa, mutta akuutein tarve minulla on ohjelmointiosaamisen kartuttamiselle. Toki osaan erilaisia julkaisujärjestelmiä ja kilkkeitä sillä tasolla, että voin rakentaa isohkonkin verkkopalvelun, mutta en oikeasti osaa ohjelmoida. Sekin olisi tietty kivaa, ettei aina tarvitsisi olla huuli pyöreänä kun keskustelu menee vähänkään teknisimmille urille.

Siispä tuumasta toimeen. Päätin opetella ohjelmoimaan.

Mikä on riittävä osaamisen taso?

Väitetään, että asiantuntijaksi tullakseen täytyy käyttää 10 000 tuntia opettelua (tosin siitäkin on eriäviä näkemyksiä). Se voi pitää paikkansakin. En vain usko, että 10 000 tuntia tekee vielä mestaria kvanttifysiikassa jos lähtee aivan nollista. Ja 10 000 tuntia tuntuu taas aika mittavalta tuntimäärältä, jos tarkoituksena on vain harjata katua. Luulisi, että vähän pienemmälläkin tuntimäärällä oppisi ohjelmoimaan edes välttävästi.

Hiukan jännittää, koska tiedän jo millaiseen soppaan olen sormeni tunkemassa. Tärkeintä on kuitenkin aloittaa. Mielellään jo eilen.

Kotitehtävä: vertaa omia vahvuuksiasi ja heikkouksia listaani: mikä on  vähäisin määrä työtä jonka voisit käyttää korjataksesi kaikkein heikointa lenkkiä osaamisessasi? Mitä heikkouttasi voisit parantaa jo tänään?

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.