Hei yrittäjä, kaipaatko keppiä?

Olen ensi kesän Retoriikan kesäkoulussa roastaamassa yrittäjiä Katleena “sukkahousuviikinki” Kortesuon ja Jari Parantaisen kanssa. Vartin mittaisissa sessioissa hiillostamme kolmen yrittäjän bisneksistä turhat läskit ja luulot pois, ja yrittäjistä irronneilla kyyneleillä kastelemme rahapuumme.

Ja jotta kesän tapahtuma menisi mahdollisimman kivuliaasti, järjestämme testiroastin Helsingissä perjantaina 24.3. klo 10.30. Siihen etsimme nyt kolmea yrittäjää hiillostettavaksi 50-henkisen harjoitusyleisön edessä.

Haluatko tulla hiillostettavaksi? Pistä hakemusta sisään, ohjeet Katleenan blogissa.

Verkostoituminen vie yrityksesi vararikkoon

Parantaisen Jari kirjoitteli jälleen osuvasti verkostoitumisesta. Jari oli pistänyt merkille, miten suosittuja kaikenlaiset verkostoitumistilaisuudet ovat. Itse olen pohdiskellyt samaa. Twitter pursuaa harva se viikko kaikenlaista seminaaria ja tapahtumaa, missä kaveriselfieitä jaetaan enemmän kuin ilmapalloja hulluilla päivillä. Miten ihmiset saavat tehtyä töitään ollenkaan, kun kaikki aika palaa seminaareissa ja muissa kissanristiäisissä?

Itsehän välttelen kaikenlaisia verkostoitumistilaisuuksia kuin ruttoa. Tästä on kaksi poikkeusta:

  • Nordic Business Forum on ollut sen verran makea kokemus, että uuvuttavuudesta huolimatta fiilis on ollut hyvä. En silti valehtele itselleni ja kuvittele, että sieltä irtoaisi kauppaa tai että se olisi suoraan bisnekselleni hyödyllistä. Suhtaudun siihen enimmäkseen lomana.
  • Retoriikan kesäkoulu järjestetään jälleen kesäkuussa Hämeenlinnassa. Menen sinne siksi, että tilaisuuden rehtorina toimii Mustakallion Antti ja apurehtorina Katleena. Sen lisäksi siellä on yleensä ollut tosi hyviä puhujia ja esityksistä oppii jotain. Kuten NBF, myös Retoriikan kesäkoulun otan lomana.

Miksi sitten en mene verkostoitumistilaisuuksiin?

Yksi syy on luonteenlaatuni. En ole luonnollinen minglailija, ja koen että menettämäni energia ei konvertoidu riittävällä tehokkuudella merkittäviksi ihmis- tai liikesuhteiksi. Olen vahvimmillani kolmen- tai kahdenkeskisissä tapaamisissa, ja silloin saan myös annettua tilanteeseen kaikkein eniten. Isommat ihmismassat ovat kaltaiselleni introvertille myrkkyä, ja tarvitsen yleensä monta päivää toipumisaikaa.

Toisekseen, aika harvassa verkostoitumistapahtumassa kohtaavat maksukykyiset asiakkaat ja myyntikykyiset myyjät. Jos innokkaimpia verkostoitujia ovat pienyrittäjät ja tuotteen tarjonta on suuryrityksille, jokainen tajuaa että ehkä itselleen ei kannattaisi valehdella tilaisuuden taloudellisen potentiaalin suhteen.

Yrittäjänä aikaa ei ole koskaan tarpeeksi, ja sen tuhlaaminen erilaisiin verkostoitumistapahtumiin ei tunnu kauhean fiksulta. Annan esimerkin.

Kaveri pyysi minua aikanaan myyntirinkiin, jossa vilpitön ajatus oli vaihtaa liidejä. Kävin tapaamisessa kerran, mutta en mennyt toiste. Ensivilkaisulta päätökseni saattoi tuntua tyhmältä, mutta mietitäänpä matematiikkaa:

  • Porukka on tehnyt omien sanojensa mukaan vuodessa parin miljoonan edestä kauppoja.
  • Ihmisiä oli viitisenkymmentä. Tämä tekee (parhaimmillaan, todellisuudessahan kaupat kasaantuvat pienelle porukalle, joka myy tuotteita tai palveluita joita todennäköisesti kaikki tarvitsevat) vuodessa keskimäärin 40 000 € per osallistuja.
  • Tapaamisiin menee viikossa aikaa 2-3 tuntia matkoineen. Se tekee vuodessa noin 100 tuntia, give or take.

Voin olla pöpi, mutta 40 000 euron jonottaminen 100 tunnin edestä kuulostaa ihan helvetin huonolta ajankäytöltä bisnekselle. Koko urani aikana yksikään tuon kokoluokan kauppa ei ole vaatinut 100 tunnin työtä. Kauppa tulee yleensä kuuden tunnin työllä jos on tullakseen. Jos ei, se on menetettyä kauraa jo muutenkin. Sen lisäksi, sisältömarkkinoinnin ja hyvin tehtyjen töiden kautta tulleet liidit ovat sata kertaa vahvempia kuin myyntihessujen suosittelut.

Yrittäjänä sinun täytyy suojella aikaasi suorastaan raivokkaaseen typeryyteen asti. Yrittämisen isoin etu ei ole rahallinen menestys vaan vapaus, ja se tarkoittaa aikaa. Käytä aikaasi vain niihin asioihin, joista saat suhteessa eniten hyötyä. Jos menet verkostoitumistapahtumiin, suhtaudu niihin lomana. Bisnestä ne eivät ole.

Katleena kaipasi kehuja, annettiin advisory board

Kunnollinen ja osallistuva hallitus on yrityksen tärkeimpiä perustuksia, jota ilman koko firma on helposti tuuliajolla. Usein pääomistajana heiluva toimitusjohtaja kun on vastuussa vain luojalleen ja siipalleen, joten ryhtiliike ja tulosvastuullisuus tekee todella hyvää. Itse olen ainakin huomannut, että yrityksen ulkopuolelta tulleiden ihmisten kokemukset ja näkemykset ovat korvaamattomia, enkä oikein varmaan osaisi enää edes olla vain ylijohtaja ilman hallituksen lempeää piiskausta.

Pienissä yrityksissä on aika harvoin aktiivinen hallitus. Se on ikään kuin pakollinen osa byrokratiaa, joka täytyy hoitaa (joka on tietenkin myös totta). Hallituksen kokoukset järjestetään jossain kaljatuopin ääressä tai omien töiden ohessa – jos ollenkaan. Sitten ihmetellään, kun toiminnalta puuttuu suunta ja tarkoitus. Eniten firmastaan kuitenkin saa irti, jos yrityksessä on hallitus joka oikeasti välittää yrityksestä, tarjoaa näkemyksiä ja erityisesti kyseenalaistaa toimitusjohtajaa hyvällä tavalla. Helpoiten se onnistuu, jos hallituksessa on yrityksen ulkopuolisia jäseniä.

Ulkopuolisten ihmisten ottaminen oman yrityksen hallitukseen on hieman pelottava ajatus. Hallituksella on kuitenkin iso vastuu ja valta yrityksen asioihin, ja moni omistajayrittäjä kokee myös tietävänsä kaiken paremmin omasta yrityksestään kuin muut. Ei siihen enää kaipaa ulkopuolisia viisastelemaan ja lisävaivaa tuomaan. Varsinkaan jos yrityksessä ei ole ollut aikaisemmin kunnollista hallitustoimintaa, kynnys ulkopuolisten hallitusten jäsenten etsimiseen on iso.

Onneksi ei ole pakko hypätä suoraan puolituntemattomien kanssa samaan kelkkaan, vaan voit testata Advisory boardilla miten pystyt toimimaan ulkopuolisten ihmisten kanssa omassa yrityksessäsi.

Advisory board on hallitusta vapaamuotoisempi hallintohimmeli, jonka jäsenillä ei ole varsinaista valtaa tai juridista vastuuta yrityksen tekemisistä. Aucorissa käytin advisory boardia hallituksen esiasteena, kun en tiennyt oikein vielä itsekään mitä hallitukselta halusin. Sen pohjalta sitten olikin hyvä muodostaa aktiivinen ja aidosti tehokas hallitus.

Siksipä olikin mahtavaa, kun Katleena pyysi minut oman yrityksensä advisory boardiin. Pesti on täydellinen: ei juridista vastuuta, ja saa viisastella toisen liiketoiminnan kipupisteille niin paljon kuin haluaa. Mun pitäisi melkein maksaa tästä.

Sinun yrityksessäsi tietenkin on aktiivinen ja toimiva hallitus, onhan?

Pahaiset, ihanat pavunlaskijat

Missä kuitit jumalauta!

Jos haluat valvoa yösi, älä käytä kirjanpitäjää. Moni yrittäjä suhtautuu kirjanpitoon kuin vapaa taivaan lintu, mutta lento voi olla lyhytaikaista kun verottaja käy vähän tonkimassa tilikirjoja. Ei ole kiva kaivella kuitteja kenkälaatikosta, kun karhu odottaa salkun kanssa konttorin ovella.

Aloittelevalle yrittäjälle kirjanpitäjä tuntuu lähinnä verotoimiston sivukonttorilta, joka tekee tarvittavat hokkuspokkukset että ahnas veromoolokki on tyytyväinen. Moni kokee kirjanpitäjien sormenheristelyt holhoamisena, mutta tämä ei tietenkään ole koko totuus. Kirjanpitäjä on aloittelevalle yritykselle todella tärkeä kumppani, joka yleensä auttaa pienyrityksiä oikeastaan kaikessa yrityksen velvollisuuksiin liittyvissä asioissa: vakuutusmaksuissa, loma-asioissa, palkanmaksussa ja kaikessa muussa byrokratiaroinassa jota arjessa vastaan tulee.

Hinnoittelu

En ole tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt kirjanpitäjien hinnoittelua. Sen tiedän, että joka kuukausi joutuu maksamaan ihan liikaa suhteessa siihen, mitä tuntee saavansa vastineeksi. Hinnoittelussa on mukana tuntihintaa (ja vielä tietenkin useampaa tuntihintaa), kiinteää kuukausihintaa ja jotain samperin tositekohtaista vientihintaa, jonka laskentatapa on mysteeri kaikille muille paitsi tilitoimistoille itselleen. Ai niin, ja tietenkin nuhjuiset mapit maksavat myös ekstraa.

Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Vihainen talouspäällikkö (disclaimer: olen tyytyväinen asiakas) piiskaa asiakkaitaan kiinteällä kuukausihinnalla Parantaisen oppien mukaisesti, mikä on suorastaan raikas tuulahdus yrittäjän kassavirran hallinnan kannalta. On paljon mukavampi suunnitella tulevaisuutta, kun tietää tarkalleen montako euroa kuukaudessa sulaa kirjanpitoon.

Ohjelmistot

Useimmat yrittäjät ottaisivat mieluummin juurihoidon kuin käyttäisivät kotimaisia sähköisen taloushallinnon ohjelmistoja. Koska Suomi on pieni kielialue omine verokiemuroineen, ulkomaiset kirjanpito-ohjelmistot eivät sujuvasti pääse kotimarkkinoille – ja se näkyy. Yksikään kotimainen ohjelmisto ei pärjäisi globaaleilla markkinoilla käytetyille ohjelmistoille.

Kirjanpitäjät ovat mahtava voimavara yrityksen alkuaikana, mutta älä erehdy luulemaan että kirjanpitäjän neuvot ovat aina parhaita. Kirjanpitäjät ovat luonnostaan yksityiskohtiin keskittyviä ja tarkkoja. He keskittyvät siihen, mitä on jo tapahtunut, ja miten se tieto esitetään mahdollisimman oikein. Tämä on hyvä pitää mielessä, koska ajastasi 60 % pitäisi mennä siihen mitä tapahtuu tulevaisuudessa, 30 % siihen mitä tapahtuu nyt ja vain 10 % siihen mitä on tapahtunut.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.