Leica M6

Liha on heikko. Välillä suorastaan ahdistaa, miten helposti sitä irtaantuu vanhoista laitteista ja himoaa uusia. G.A.S. (Gear Acquisition Syndrome) elää vahvana. Räpsittyäni pari rullaa Lomolla tajusin, että filmin veto on todella kova. Sain JAS-kamerasta sen verran hyvän tarjouksen Leica M6:n rungosta, että ei ihan hirvittävän kauaa tarvinnut miettiä. Leica M6 kotiin ja M9 myyntiin.

Leica M6

Leica M6 on aivan puhdas filmikamera. Sen ainoa elektroniikka on sisäänrakennettu valoisuusmittari. Kamerassa ei ole automaattiasetuksia, erilaisia kuvausohjelmia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ainoat säädöt ovat ISO (jos patteri kuolee, tämäkään ei toimi ja valoitusajan joutuu arvioimaan manuaalisesti) ja suljinnopeus. Loput säädöt ovat linssissä (aukko ja tarkennus).

Hyvät puolet:

  • Todella hyvä kädessä. En tiedä mistä se johtuu, mutta vaikka mittasuhteiden puolesta M6 on lähes identtinen M9:n kanssa, M6 tuntuu pienemmältä ja istuu käteen paremmin.
  • Suljinäänet <3.
  • Todella kovalaatuinen ja jämerä runko. Tämä tuntuu kädessä kameroiden Rolexilta.

Huonot puolet:

  • Liian pieni suljinaikarulla. Siihen ei yllä kovin helposti, kun kamera on silmällä. Tässä mielessä Leica M6 TTL voisi olla parempi.

Viikon ammuskelun jälkeen en yhtään ihmettele, miksi M6 on edelleen filmiharrastajien suosikki.

Leica M9

Ensin oli Fujix 100. Sitten Leica M8. Sitten Leica M9. Sitten Sony RX1r. Sitten Sony RX100 III. Sitten Sony A7 II. Ja nyt ostin Sony A7 II:n rinnalle saman M9:n jonka myin aikaisemmin pois. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki G.A.S. -syndroomasta (engl. gear acquisition syndrome), jossa himoitaan laitteita ja juostaan oikeanlaisen vempeleen perässä. En puolustele itseäni, kyseessä on aivan puhdas laitehimo. Kokemuksien perusteella kuitenkin uskallan jo olla näistä kameroista jotain mieltäkin.

Leica M9

Fujix 100 – erinomainen pikkukamera, joka jopa mahtuu taskuun. Tykkäsin: ovf/evf-ratkaisuista. Kuvien värit kivoja. En tykännyt: liian lelumainen ja halvan tuntuinen käsissä.

Leica M8 – reliikki, mutta edelleen edullisin Leican M-sarjan digirungoista. Megapikselit eivät päätä huimaa, ja M8 oli muutenkin täynnä ongelmia (joista pahin oli IR-suotimen puute) ja outouksia. Se oli kuitenkin ensimmäinen kosketukseni mittaetsinlaitteiden maailmaan (engl. rangefinder), ja siitä se Leica-purema sitten lähti.

Leica M9 – selkeä päivitys M8:sta. Ei hirveästi pahaa sanottavaa. Edelleenkin olis kiva jos moodinvalinta olisi vähän jämäkämpi, mutta sen kanssa voi elää.

Sony RX1r – todellinen tehopakkaus, ja mahtuu myös taskuun. Pieksää Fujix 100-sarjan kirkkaasti. Kiinteä Zeissin prime-linssi ja kenno toimivat niin hyvin yhteen, että kuvat ovat todella komeita katsottavia.

Sony RX100 III – ”ihan kiva” pokkari, mutta en oikein jaksanut perustella itselleni, miksi en pärjäisi iPhonen kanssa. Jos mukana on pikkupokkari, mukana on samalla vaivalla jo sitten Sony RX1r, Leica tjsp. Kuvanlaatu toki pokkarisarjassa todella mainio.

Sony A7 II – myytyäni Leica M9:n en hennonnut myydä Summicron 35mm f2 ja Nokton 50mm f1.1 linssejä halvalla, joten ne jäivät kaappiin pölyttymään. Sony A7 II ottaa kuitenkin M-sarjan linssit sovittimella ihan kiltisti sisään, joten valinta oli helppo. Tässä kohtaa kameralle kuitenkin tuli toinenkin käyttäjä, joten ostin peruskäyttöön A7:lle suunnitellun Zeiss Sonnar T* FE 55/1.8 ZA:n. Erinomainen linssi.

Ei tosin kovinkaan kauaa tällä kombolla tullut räpsittyä kun tajusin, että vaikka Zeissin linssi on erinomainen, mutta siitä puuttuu silti ”jotain” jota en oikein osaa kuvata – muuten kuin siten, että Sony + Zeiss ja Leica kuvat ovat erilaisia. Syynä luultavasti enemmänkin oma osaamattomuus tai tapa ottaa kuvia, mutta ero on silti selkä.

Siispä ostin M9:n takaisin. Nyt Sony A7 II on nopeita tilannekuvia yms. tarpeita varten, ja Leica M9 on omaan käyttööni. Vaimo saa hienoja otoksia Sonylla kun vain painaa sormi pohjassa ja osoittaa oikeaan suuntaan ja minä saan hifistellä vähäisten kontrollien kanssa ;)

Thumbs Up!

Tilasin Leicaan jonkun aikaa sitten Thumbs Up! peukalotuen, kun sitä oli kovasti kehuttu. Thumbs Up! on metallinen lisäosa, joka laitetaan salamakenkään, ja se auttaa saamaan paremman otteen kamerasta kun sitä käsittelee yhdellä kädellä. Vimpaimen on suunnitellut Tim Isaac.

Thumbs-Up-Package

Olen elämäni aikana jokusen paketin avannut, ja tämä kokonaisuus kyllä pieksää ne kaikki kirkkaasti. Rasia on todella siisti, cool ja kaikkea hippimäistä. Sen lisäksi itse tuote on todella hyvä. Se istuu Leicaan kuin sormi silmään aina pintakäsittelyä myöten, ja peukalotuki tuntuu käteen ergonomian puolesta täydelliseltä.

Viimeistely on omaa luokkaansa. En muista milloin viimeksi olen törmännyt yhtä laadukkaaseen metallinkimpaleeseen. Ilmeisesti suunnittelija on samaa mieltä, koska paketissa on mukana vielä henkilökohtainen kiitosviesti suunnittelijalta. Jumpe. Tämä on brändäystä.

English readers: Thumbs Up! is a superb product. 10/10!

thumbs-up-leicaM81

Leica M ja Voigtländer Nokton 1.1

Sain Sakarilta lainaan Leican M-rungon ja Voigtländer Nokton 50 mm/1.1 linssin. Olen nyt ammuskellut viikonlopun molemmilla, ja täytyy sanoa että on aika mainio paketti. Kuten Leicalla yleensäkin, kuvissa tuntuu olevan aikamoinen oompf-kerroin aivan tavallisissakin tilanteissa:

unnamed

Linssin hankalin osuus on todella lyhyt syväterävyysalue. Kohdistuksen täytyy 0lla 1.1 aukolla juuri kohdillaan, tai kuvasta tulee sumea. Tässäkin kuvassa kohdistus meni pieleen muutamia senttejä, jos sitäkään. Silmät jäivät vähän pehmeiksi.

unnamed-1

Nokton on todella hyvä linssi. Erityisesti Suomessa, jossa valoa ei kauheasti ole talvisaikaan sisätiloissa(kaan), kaikki saatavissa oleva valo on imettävä kennolle. M8 rungolla nopea linssi on hyvä muutenkin, koska runko ei siedä korkeampia ISO-herkkyyksiä juuri ollenkaan. Kuvien syväterävyysalueen ulkopuolella oleva pehmeä tausta (”bokeh”) on joissain paikoissa vähän levoton, mutta ei liian häiritsevä. Diggaan kovasti.

unnamed-2

Noktonia verrataan usein Leican Noctilux 50 F1:een (”köyhän miehen Noctilux”), mikä ei tietenkään ole ihan kaukaa haettu. Isoimpana erona on vain se, että Leican Noctilux maksaa 10 kertaa enemmän kuin Voigtländerin Nokton . ;) Jos haluat, voit lukea yhden esimerkkiarvostelun linssien eroista Stevehuffphotosta.

Tämän perusteella Nokton tulee heti hankintalistalle. M saa odottaa seuraavia isompia osinkoja.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.