Suomeen tarvitaan lisää juhaneita toimitusjohtajiksi

Hesari kirjoitti ajan hengessä kriittisen kirjoitelman kotimaisista toimitusjohtajista. Jutun punaisena lankana tuntui jälleen kerran olevan, että “Juhani, 51” – tietenkin mies – on paska johtaja, ja että maailma suunnilleen pelastuisi, jos yrityksissä olisi vähemmän 51-vuotiaita juhaneita toimitusjohtajina. Sen lisäksi että Juhani yliarvioi omat kykynsä eikä arvosta ihmisiä tarpeeksi, Juhani on huono ihminen, koska hän tekee töitä yli 50 tuntia viikossa. Siitä tulee stressiä ja elämänhallinta katoaa.

Juhani elää myös kuplassa. Jutusta ei käy ihan ilmi, missä kuplassa Juhani elää, mutta se on varmasti kusikupla, koska ainoastaan kusipäät pukeutuvat pukuun ja solmioon. Juhani on myös selkeästi väärää ainesta toimitusjohtajaksi, koska Juhania motivoivat kehittäminen, onnistumiset, mahdollisuus vaikuttaa ja tulokset – ja sitten vasta ihmiset. Hesarin mukaan selvitys luokin siksi ”synkän kuvan” ihmisjohtajuudesta vuonna 2016. Tämä siitäkin huolimatta, että toimitusjohtajat itse pitivät yrityskulttuurissa tärkeimpinä asioina turvallisuutta ja luottamusta. Kyllä, kuulostaa ihan pirun synkeältä.

Kun toimareilta itseltään kysyttiin stressin lähteistä, ykkösenä olivat henkilöstöasiat. Sen ei luulisi tulevan yllätyksenä kenellekään, joka on ollut joskus oikeasti esimiesasemassa. Btw, se että titteli on ”päällikkö” tai peräti ”johtaja” ei vielä tarkoita että jollain on johtamiskokemusta. Ihmisten johtaminen, erilaisten tarpeiden huomioon ottaminen ja yleensäkin reiluus ovat todella hankalia asioita, oli millainen luonnonlahjakkuus hyvänsä. Henkilöstöasiat ovat isoin stressin aihe juuri siksi, koska ne ovat hankalimpia ja tärkeimpiä asioita johtamisessa. Siksi ne stressaavat.

Juhanin pitäisi olla Lissu, ja mielellään parikymppinen. Kunhan ei kuitenkaan mies, eikä varsinkaan kilpailuhaluinen. Eikä insinööri. Juhanin pitäisi keskittyä pelkästään keskustelemaan ihmisten kanssa ja vähät välittää yrityksen taloudellisesta tilasta. Puvun sijasta Juhanilla pitää  olla huppari, koska se jotenkin maagisesti tekee toimitusjohtajasta innovatiivisen ihmisjohtajan.

Ja koska elämänhallinnan pitää olla kunnossa, Juhani ei saa tehdä töitä kuin 37,5 h viikossa. Koska ihmiset ovat kaikkein tärkein asia, ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen pitäisi mennä suurin osa Juhanin ajasta. Excelillä johtaminen on merkki vanhanaikaisesta suhtautumisesta, ja siksi päätöksien perusteena ei voi olla taloudellinen kannattavuus. Ja vaikka olisikin, sitä ei saa sanoa ääneen, ettei kenellekään tule paha mieli.

Suomessa tarvitaan lisää juhaneita yritysten johtoon. Lisää ihmisiä, jotka ymmärtävät taloutta, myyntiä ja lukuja. Lisää ihmisiä, jotka ymmärtävät miksi yritykset ovat olemassa. Lisää ihmisiä, jotka pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä. Me emme tarvitse tähän maahan enää yhtään ideologista johtajaa, joka ei tiedä mistä raha tulee. Niitä on politiikassa jo ihan riittävästi.

YT-neuvottelut ovat tarpeeton tuolileikki

Aina kun isompi yritys pitää YT:t ja porukkaa saa lähteä, tapahtuu seuraavat asiat:

  • Irtisanotut (ja heidän kaverinsa) avautuvat sosiaalisessa mediassa siitä, miten johto on tyhmä ja firmat irtisanovat fiksuimmat ihmiset.
  • Vasemmistopuoleet alkavat itkeä yhteiskuntavastuusta.
  • Lehdet kirjoittavat paheksuvia juttuja yhteiskunnan koventuvista arvoista.

Kyllä minä sen ymmärrän todella hyvin, että kohdalle sattuessa YT-kierroksen musta pekka on erittäin veemäinen kokemus. Valitettavasti (anteeksi että nyt sattuu, pidä penkistä kiinni) firmalla on kuitenkin tasan kaksi syytä, miksi joku irtisanotaan YT-kierroksella:

  1. Sinua ei tarvita tai haluta.
  2. Työtehtävääsi ei tarvita tai haluta.

Siinä se on kaikessa karkeassa yksinkertaisuudessaan. Toki voi hakea syitä muuttuneista markkinoista ja niin edelleen, mutta valitettava tosiasia on, että jos bisnes on miinuksella (tai menee miinukselle ellei jotain tehdä), joku saa lähteä.

Käydäänpä läpi kohdat 1 ja 2.

1. Sinua ei haluta tai tarvita

Tämä on monelle vaikea pala nieltäväksi. Suomessa ihmiset on ehdollistettu pienestä pitäen elämään sen mukaan, minkälaisen maailman haluaisi olevan, ei sen mukaan millainen maailma oikeasti on. Moni esimerkiksi kuvittelee, että yritykset tai organisaatiot eivät irtisano ikäviä ihmisiä, koska joku peruste (työvuodet, itse tulkittu työn tärkeys jne). Todellisuudessa YT-kierroksella saavat ensimmäisenä kenkää ne kaikkein vaikeimmat ja osaamattomimmat tyypit. Ja jos kuvittelet, että kenkää saanut Salli Superhenkilö on suorastaan täydellinen työntekijä, et varmasti tiedä millainen mulkku se on esimiehiään tai kollegojaan kohtaan kun sinun silmäsi eivät sitä näe.

Seuraavaksi valitaan tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti suoriudu. Tällaiseen kategoriaan ei pääse satunnaisella hutiloinnilla, vaan toistuvalla mitäänsanomattomuudella ja alisuoriutumisella. Moni kuvittelee, että kukaan ei huomaa jos vain tekee tarvittavan minimin. Kyllä huomaa. Työkaverit tietävät ihan varmasti, jos et pistä parastasi – tai edes yritä. Tällaisissa tapauksissa voit syyttää vain itseäsi. Vuosia kestänyt työn välttely kantaa viimeinkin ansaittua hedelmää.

2. Työtehtävääsi ei tarvita tai haluta

Kolmanneksi saavat kenkää ihmiset, joiden työpaikkaa ei tarvita tai joiden työpanosta ei tarvita. Tämä on oikeastaan pahin paikka, koska organisaatio joutuu hankkiutumaan eroon sellaisista ihmisistä, joille olisi ihan aitoa käyttöä. Usein syynä on strategian muutos tai varautuminen pahaan hikkaan taloudessa. Työntekijöiden kannalta tämä tarkoittaa valitettavasti myös tilanteita, joissa yrityksen tuloskuntoa parannetaan. Vaikka joku yksikkö tuottaisikin euroja, se voi olla isossa kuvassa järjetön investointi, ja sen myyminen tai lopettaminen voi olla järkevämpää kuin sen kannattelu. Omat sympatiani menevät ainoastaan näille ihmisille.

Jos haluat, että YT-arpa ei osu kohdallesi:

  • Älä ole mulkku esimiehiäsi ja kollegojasi kohtaan. Ihan sama mitä muut sanovat tai mediassa kirjoitetaan, yhteistyökyvyttömät ja vaikeat ihmiset saavat YT-kierroksilla kenkää ihan varmasti. Saa olla melkoinen rainmaker, että yritys sietäisi vaikeaa käytöstä. Useimmiten YT-kierros on helpotuksen huokaus koko organisaatiolle, kun esimiehet pääsevät painamaan eject-nappia elämänhalun syöville ihmisjätteille. Tämä myös näkyy aika nopeasti yleisessä ilmapiirissä positiivisesti.
  • Älä valita. Jokaisella on huonoja hetkiä, mutta jos firman ja esimiesten dissaus on kahvihuonekeskusteluissasi ykkösaihe, vaihda firmaa tai muuta asennetta. Tai älä ihmettele jos tulee monoa.
  • Pidä mielessäsi, miksi firma on olemassa. Firma ei ole olemassa siksi, että sinulla on työpaikka. Firman tavoitteena on tuottaa voittoa omistajilleen (ja isojen firmojen tapauksessa omistajia ovat usein muun muassa eläkevakuutusyhtiöiden kautta jokainen miestä – joten turha syyttää pelkästään ahneita kapitalisteja). Vaikka kyseessä olisi millainen vapaaehtoisorganisaatio, miinusmerkkinen talous ei ole tulevaisuuden kannalta sinunkaan etusi. Jos tuot firmaan viivan alle enemmän euroja kuin sieltä viet, sinusta pidetään kiinni niin kauan kuin mahdollista – olettaen että et ole täysi mulkku.
  • Pidä huoli osaamisestasi. Toisin kuin julkisuudesta voisi päätellä, osaamisen ylläpitäminen EI ole työnantajan vastuulla. Toki, firmat järjestävät koulutusta ja mitä ikinä, mutta kukaan ei voi kaataa pakolla oppia pääkoppaan. Jos et itse halua pitää osaamisestasi huolta, parin vuoden päästä koulun penkiltä tuleva harjoittelija hakkaa sinut kaikessa muussa paitsi kahvin kulutuksessa – ja tekee sen halvemmalla. Silloinkaan ei kannata ihmetellä, miksi lyhyt tikku osui omalle kohdalle.
  • Älä jättäydy taustalle. Vaikka suomalaiseen kulttuuriin kuuluukin uhriutuminen ja kunnian antaminen muille, ei siinä ole mitään pahaa että vaatii kunnioitusta ansaituista saavutuksista. Jos omat toimesi toivat firmalle hirvittävän lavallisen massia tai hyvää näkyvyyttä, kyllä siitä kannattaa olla tyytyväinen ja antaa sen myös näkyä. Vai miksi ainoastaan urheilijoiden on suotavaa näyttää onnea ja tuulettaa voiton tullessa kohdalle?

Entä jos YT-arpa osuu omalle kohdalle?

Ensinnäkin, hengitä syvään äläkä panikoi. Nyt on aika ottaa hetki happea ja miettiä, mikä meni vikaan. Ole brutaalin suora ja rehellinen itsellesi: olisitko voinut käyttäytyä paremmin esimiehiä ja kollegoitasi kohtaan? Laiskottelitko töissäsi? Valititko ääneen usein (jos muistat valittaneesti ääneen edes kerran, luultavasti teit sitä koko ajan)? Oliko sinulle epäselvää, miten oma työtehtäväsi näkyivät firman tuloksessa? Ei näitä tarvitse ääneen sanoa, kunhan olet itsellesi rehellinen.

Jos noista ei irtoa vastauksia, syynä voi olla myös se, että jonkun täytyi lähteä – ja tällä kertaa saattoi olla strategisesti tärkeää, että työtehtävääsi ei enää kannattanut pitää. Silloin kyseessä ei ole mikään henkilökohtainen asia. Se ei tietty paljon lämmitä taloudellisesti. Silloinkin kannattaa miettiä, äänestääkö seuraavissa vaaleissa korkeamman yritysverotuksen puolesta vai vastaan.

Jos YT-irtisanomisen syytä oli itsessäkin, on aika tehdä iso päätös: kantaako itse vastuun vai liittyykö valittajien kuoroon? Molemmissa tapauksissa tukijoita löytyy.

Olen kaksi kertaa huomannut itse, että vitutti olla töissä firmassa. Silloin on aika lähteä. On parempi ottaa kamat kantoon kuin jäädä muiden kiusaksi odottamaan irtisanomista.

Superjohtaja pelottaa tavallisia tallukoita

Kauppalehdessä oli kirjoitus superjohtajista (alkuperäinen juttu: The Economist), joiden elämä on aikataulutettu kuin ammattiurheilijoilla. Ylös noustaan ennen kukon pierua, syödään terveellinen aamupala ja salilla on käyty hikoilemassa jo ennen kuin ensimmäiset corporate dronet raahautuvat työpisteilleen. Monet huippujohtajat ovatkin saaneet jo kahdeksalta enemmän aikaiseksi kuin keskivertokuhnuri koko päivässä.

Tietenkin moinen kilpailuhenkisyyttä ja tehokkuutta ihannoiva kultti pitää kaataa jalustaltaan. Siitähän tulee muuten tavallisille tallustajille vielä sellainen olo, että pitäisi pystyä jotenkin venymään perustilaa parempiin suorituksiin. Kirjoituksesta ei jää epäselväksi, miten vaarallisia tuollaiset superjohtajat ovat.

Onko superjohtajan palkkaaminen suorastaan tyhmää?

”Kallistuisin ajattelemaan niin. Jos työtä ei delegoida, yhdestä ihmisestä tulee liian suuri riski. Stressi hiipii pikkuhiljaa. Johtajien ja heidän palkkaajiensa on ainakin tiedostettava, että terveyden ja yrityksen tulevaisuuden kanssa leikitään.”

Toivonkin, että kaikki lehteä lukevat omistajat ottavat kirjoituksesta onkeensa. Kannattaa ehdottomasti palkata johtajaksi ylipainoinen, myöhään nukkuva laiskiainen, joka ei saa aikaiseksi mitään (wait, tuohan kuulostaa tutulta…). Koska tärkeintähän on, että töissä ei tule stressiä. Tai hiki. Tai kiire. Ja sykekään ei saa nousta, varsinkaan kuntosalilla.

Jos omiin havaintoihin on yhtään luottaminen, tuollaisia “superihmisiä” ei niin kovin montaa ole, että tästä ilmiöstä ihan kansantaudiksi asti olisi. Jos olisi, ehkä koko maa ei olisi tällaisessa paskakuopassa kuin missä nyt maataan.

Kumma kyllä, samanlaista huolestunutta lässytystä ei kuule huippu-urheilijoista. Jokainen tietenkin tajuaa, että huipulle ei pääse ilman sitoutuneisuutta, uhrauksia ja hikeä. 

Muualla: Ilkka Lavas kirjoittaa asiasta varsin hyvin

Tätä työnhakijalle ei työkkärissä kerrota

Kirjoitus sisältää karua kieltä ja paheksuttavaa pelottelua. Ahmi omalla vastuullasi.

Tämän kirjoituksen kirvoittajana on yrittäjäkollegan avautuminen. Yrittäjä kiroili, kun firmaan oli taas hakenut epämääräisiä tyyppejä töihin. Tarina oli se tavallinen: ollaan halukkaita tulemaan töihin kovalla palkalla ja hyvällä tittelillä, mutta myynti ei oikein maistu, eikä toisaalta arkipuurtaminenkaan ole arvolle sopivaa aherrusta. Palkkatoivomuksetkin olivat tietty ison ICT-yrityksen hintahaarukassa, ja edelliset työnantajatkin muistettiin haukkua ensimmäisellä tapaamiskerralla. Laatulöytöjä siis kaikin puolin. Ei ihme, että pampulla pullotti ohimosuoni hukatun ajan takia.

Paljastan nyt salaisuuksia, jotka saattavat pelastaa urasi. Jos sisäistät kirjoituksen kokonaisuudessaan, sinulla ei ikinä tule olemaan vaikeuksia saada tai pitää työtä.

Lähdetään perusasioista.

Firma on olemassa siksi, että omistajat saisivat siitä rahaa tai muuta hyvää (tässä kohtaa tyypillinen työnhakija lakkaa lukemasta). Yritykseen liittyy aina jonkinlainen tuotto-odotus, eli yrityksen täytyy generoida massia omistajilleen. Tämä on tietenkin kauhea vääryys, mutta lähdetään nyt ainakin hetki olettamuksesta, että kukin saa sijoittaa omat rahansa mihin haluaa. Jos yritykseen sijoitettu raha tuottaa huonommin yrityksessä kuin pankkitilillä, yritystä ei kannata pyörittää. Ja mikäli rahaa ei juuri nyt irtoa, siihen täytyy olla tulevaisuudessa selkeää potentiaalia.

Yritys tuottaa rahaa silloin, kun maksavalta osapuolelta (yleensä asiakas) saadaan enemmän rahaa kuin mitä tuotteen tai palvelun tekemiseen menee. Jokaisen ihmisen täytyy tuoda arvontuotannon ketjuun enemmän kuin mitä siitä vie. Ja luonnollisesti, jos joukossa on tuotteita, ihmisiä tai osastoja jotka poraavat yhteisen botskin pohjaan reikiä, ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock ymmärtääkseen mistä seuraava leikkuri liipaisee.

Rahaa saa siis viivan alle kärjistettynä kahdella tavalla: rahaa täytyy virrata firmaan sisälle mahdollisimman paljon ja sitä täytyy virrata ulos mahdollisimman vähän. Ammattilaisen kannalta tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että yrityksessä tarvitaan vain kahdenlaisia ihmisiä:

  1. sellaisia, jotka myyvät yrityksen tuotteita ja palveluita (markkinoijat ja myyjät) ja
  2. sellaisia, jotka huolehtivat siitä että myydyt työt tai palvelut tehdään kannattavasti (töiden tekijät ja töiden ohjaajat).

Tylysti sanottuna kaikki muut ovat vain tarpeetonta läskiä, josta hankkiudutaan eroon ensimmäisen kassakarikon kohdalla. Ainoastaan pahimmanlaatuinen masokisti kasaa itselleen lisää ongelmia palkkaamalla uusia verkonpainoja.

Jos tuot viivan alle enemmän kuin sieltä viet, työnantaja yleensä myy mieluummin lastensa lempilelutkin kuin päästää sinusta irti. Jos taas et halua kuulua kumpaankaan ryhmään, kannattaa pitää CV päivitettynä – tai perustaa oma yritys.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.