Supersuorittajan 3 erityispiirrettä

On jälleen vuotuisen “mitä opin NBF:ssä” -kirjoituksen aika.

Nordic Business Forum 2016

Käyn vuoden aikana mahdollisimman harvassa tapahtumassa. Tämä ei johdu sitä, etteikö Suomi olisi täynnä hyviä tapahtumia. Tapahtumat ovat vain pääsääntöisesti kaltaisilleni introverteille kuluttavia kokemuksia. Esimerkiksi pari viikkoa sitten järjestetty Nordic Business Forum 2016 oli sen verran hektinen kokemus, että vasta nyt alan toipua siitä oikeasti. Viihdyn asiakaspalavereissa erinomaisesti, mutta 5 000 energistä ihmistä samassa tilassa parin päivän aikana on jo vähän liikaa. Meininki oli silti mitä mainioin. Tilannetta helpotti sekin, että sain käyttää Katleenaa ja Katjaa virtuaalisina ihmiskilpinä siinä kohtaa, kun omat sosiaaliset voimavarat alkoivat loppua.

Erityisen hyvin mieleen jäivät Gary Vaynerchuk, Seth Godin ja Scott Galloway. Kakkosrivissä istuessa posket kuumottivat tuon tuostakin, ja muutenkin kuin pyrotekniikan takia. Maailmanluokan esiintyjät ovat maailmanluokan esiintyjiä. Esitykset päättyvät jämptisti ajallaan, ne ovat puhuttelevia, yleisön tarpeiden mukaan räätälöityjä, koherentteja kokonaisuuksia ja niitä on ilo seurata. Olo on kuin olisi elokuvissa käynyt. Kylmät väreet kulkevat vieläkin.

Amy Chua

Yksi esitys iski itseltäni erityisesti ilmat pihalle. Ihan fyysisestikin, koska Katleena töni minua kyynärpäällä kylkeen innoissaan ja sanoi:

”Kato, Amy listasi just sun luonteenpiirteet.”

Amy Chua kertoi esityksessään menestyjiä yhdistävistä tekijöistä (“Triple Package; what really determines success”). Ensin en osannut yhdistää pisteitä, koska jokainen on sokea omille heikkouksilleen ja vahvuuksilleen. Lyhyen pohtimisen ja hampaiden kirskuttelun jälkeen ei kuitenkaan ollut hankalaa tunnistaa, mitä Katleena oikein tarkoitti. Amyn mukaan menestyjille on nimittäin ryhmänä tyypillistä:

  1. Ylemmyyskompleksi (Superiority complex) [check]
  2. Epävarmuus (Insecurity) [double check]
  3. Itsehillintä/impulssikontrolli (Impulse control) [noo… ok]

Ylemmyyskompleksi mahdollistaa jääräpäisyyden ja omaan visioon uskomisen (joskus sokeastikin), riippumatta siitä mitä muut sanovat tai uskovat.  Se tietenkin tekee supersuorittajasta pahimmillaan todella veemäisen ja vaativan kollegan, esimiehen ja alaisen (vrt. Steve Jobs). Syvä epävarmuus taas tasapainottaa ylemmyyskompleksia, pakottaen koko ajan epäilemään omaa suoritustaan ja näkemyksiään. Epävarmuus myös juurruttaa supersuorittajan jalat tukevasti maahan. Kolmas piirre, impulssikontrolli, on vaatimuksena oikeastaan kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle. Impulssikontrolli tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että pystyy hillitsemään lyhyen aikavälin himonsa pitkäjänteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Nämä kaikki piirteet eivät vielä itsessään takaa menestymistä yhtään missään, mutta ne kuvaavat mielestäni todella hyvin tyypillistä supersuorittajaa. Supermenestyjäksi voi tulla sitten, jos kaikki muutkin tekijät loksahtavat kohdilleen.

Olen aina tiennyt olevani jollain tavalla vähän vinksallani, ja Amyn esityksen aikana koin lievän valaistumisen. En ole ikinä tajunnut, että syvälle juurtunut epävarmuus voi olla oikeasti kokonaisuutta tasapainottava vahvuus.

Tarkemmin ajatellen, pitäisi varmaankin lähettää kiitoskortit ja glitterpommit kaikille niille koulukiusaajaihmisperseille, jotka mahdollistivat minuuteni tasapainoisen kehittymisen.

Verkostoituminen vie yrityksesi vararikkoon

Parantaisen Jari kirjoitteli jälleen osuvasti verkostoitumisesta. Jari oli pistänyt merkille, miten suosittuja kaikenlaiset verkostoitumistilaisuudet ovat. Itse olen pohdiskellyt samaa. Twitter pursuaa harva se viikko kaikenlaista seminaaria ja tapahtumaa, missä kaveriselfieitä jaetaan enemmän kuin ilmapalloja hulluilla päivillä. Miten ihmiset saavat tehtyä töitään ollenkaan, kun kaikki aika palaa seminaareissa ja muissa kissanristiäisissä?

Itsehän välttelen kaikenlaisia verkostoitumistilaisuuksia kuin ruttoa. Tästä on kaksi poikkeusta:

  • Nordic Business Forum on ollut sen verran makea kokemus, että uuvuttavuudesta huolimatta fiilis on ollut hyvä. En silti valehtele itselleni ja kuvittele, että sieltä irtoaisi kauppaa tai että se olisi suoraan bisnekselleni hyödyllistä. Suhtaudun siihen enimmäkseen lomana.
  • Retoriikan kesäkoulu järjestetään jälleen kesäkuussa Hämeenlinnassa. Menen sinne siksi, että tilaisuuden rehtorina toimii Mustakallion Antti ja apurehtorina Katleena. Sen lisäksi siellä on yleensä ollut tosi hyviä puhujia ja esityksistä oppii jotain. Kuten NBF, myös Retoriikan kesäkoulun otan lomana.

Miksi sitten en mene verkostoitumistilaisuuksiin?

Yksi syy on luonteenlaatuni. En ole luonnollinen minglailija, ja koen että menettämäni energia ei konvertoidu riittävällä tehokkuudella merkittäviksi ihmis- tai liikesuhteiksi. Olen vahvimmillani kolmen- tai kahdenkeskisissä tapaamisissa, ja silloin saan myös annettua tilanteeseen kaikkein eniten. Isommat ihmismassat ovat kaltaiselleni introvertille myrkkyä, ja tarvitsen yleensä monta päivää toipumisaikaa.

Toisekseen, aika harvassa verkostoitumistapahtumassa kohtaavat maksukykyiset asiakkaat ja myyntikykyiset myyjät. Jos innokkaimpia verkostoitujia ovat pienyrittäjät ja tuotteen tarjonta on suuryrityksille, jokainen tajuaa että ehkä itselleen ei kannattaisi valehdella tilaisuuden taloudellisen potentiaalin suhteen.

Yrittäjänä aikaa ei ole koskaan tarpeeksi, ja sen tuhlaaminen erilaisiin verkostoitumistapahtumiin ei tunnu kauhean fiksulta. Annan esimerkin.

Kaveri pyysi minua aikanaan myyntirinkiin, jossa vilpitön ajatus oli vaihtaa liidejä. Kävin tapaamisessa kerran, mutta en mennyt toiste. Ensivilkaisulta päätökseni saattoi tuntua tyhmältä, mutta mietitäänpä matematiikkaa:

  • Porukka on tehnyt omien sanojensa mukaan vuodessa parin miljoonan edestä kauppoja.
  • Ihmisiä oli viitisenkymmentä. Tämä tekee (parhaimmillaan, todellisuudessahan kaupat kasaantuvat pienelle porukalle, joka myy tuotteita tai palveluita joita todennäköisesti kaikki tarvitsevat) vuodessa keskimäärin 40 000 € per osallistuja.
  • Tapaamisiin menee viikossa aikaa 2-3 tuntia matkoineen. Se tekee vuodessa noin 100 tuntia, give or take.

Voin olla pöpi, mutta 40 000 euron jonottaminen 100 tunnin edestä kuulostaa ihan helvetin huonolta ajankäytöltä bisnekselle. Koko urani aikana yksikään tuon kokoluokan kauppa ei ole vaatinut 100 tunnin työtä. Kauppa tulee yleensä kuuden tunnin työllä jos on tullakseen. Jos ei, se on menetettyä kauraa jo muutenkin. Sen lisäksi, sisältömarkkinoinnin ja hyvin tehtyjen töiden kautta tulleet liidit ovat sata kertaa vahvempia kuin myyntihessujen suosittelut.

Yrittäjänä sinun täytyy suojella aikaasi suorastaan raivokkaaseen typeryyteen asti. Yrittämisen isoin etu ei ole rahallinen menestys vaan vapaus, ja se tarkoittaa aikaa. Käytä aikaasi vain niihin asioihin, joista saat suhteessa eniten hyötyä. Jos menet verkostoitumistapahtumiin, suhtaudu niihin lomana. Bisnestä ne eivät ole.

Nordic Business Forum 2015

Nordic Business Forum 2015 oli erittäin jees. Viime vuonna jätin menemättä, koska halusin opetella ohjelmoimaan. Olisin hyvin mielelläni nähnyt ison Arskan livenä, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Päätökseni oli silti hyvä valinta, jonka lopputuloksena syntyi Wouti.fi ja sain myös kipeästi kaipaamaani ohjelmointikokemusta. Tänä vuonna päätin kuitenkin mennä, eikä kaduttanut.

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Jos yrittäjäenergiaa voisi pullottaa, tämän tapahtuman tuotoksia voisi myydä vielä ensi vuonnakin. Vierastan hieman sellaista joukkohurmosta joka yleensä yhdistetään urheilutapahtumiin ja herätyskokouksiin. Paikalla ollessa tuli kuitenkin mieleen, että entä sitten jos yleisö nautti? Maa suorastaan rämpii negatiivisuuden suossa, ja eipä yrittäjillä ja johtajilla nyt ihan kauheasti ole tuon luokan tapahtumia tai syytä riemuun muutenkaan.

Esiintyjistä ei varmaan hirveästi tarvitse sanoa: kaikki olivat ammattilaisia ja todella hyviä puhumaan. Ainoastaan Arianna Huffingtonin esitys meni vähän monotoniseksi paasaamiseksi. Positiivisen paatoksen vastapainoksi Gary Kasparov myös antoi tulla sen verran synkeää settiä itänaapurimme toimista, että aika monen ilme meni vakavaksi. Isoimmat risut saa kuitenkin tapahtuman juontaja, jolla tuntui olevan useassa kohtaa tärkeämpää kertoa omista saavutuksistaan kuin vetää showta.

Mikko Hyppönen

Oma kohokohta taisi kuitenkin olla alfanörtin tapaaminen. 

Vaikka esiintyjät olivat selkeästi maailman kärkeä, parhaiten mieleen jäi henkilökunta. En tiedä mitä pillereitä porukalle oli syötetty, mutta en ole ikinä missään & milloinkaan saanut niin hyvää palvelua! Siinä missä suomalainen yleensä välttelee tehokkaasti asiakkaan katsetta, täällä tultiin suorastaan päälle kun seisoi hetken eksyksissä olevan näköisenä. Sen lisäksi jokaisesta pienestä asiasta huolehdittiin, ja aina hymyn kanssa. En ymmärrä miten nuoret jaksoivat olla yhtä hymyä koko tapahtuman ajan.

Ja arvatkaas mitä? He olivat vapaaehtoisia. Käsittämätöntä.

Järjestäjät tahtovat olla maailman paras vuotuinen businesstapahtuma 2021 mennessä. Jos palvelu on tuota tasoa, en epäile hetkeäkään etteikö tavoite täyty.

Seuraavana vuonna paikalle tulevat muun muassa Seth Godin, Ed Catmull ja Gary Vaynerchuk (ks. koko esiintyjäkaarti). Ostin lipun heti. Siellä nähdään.

Miksi sanoin Arnold Schwarzeneggerille ei?

Huomenna on Nordic Business Forum 2014. Kyseessä on iso businesstapahtuma, jossa tuhansia vaikuttajia kokoontuu Helsinkiin kuuntelemaan maailmanluokan nimiä. Menestymisestä ja yrittämisestä ovat puhumassa muun muassa Arnold Schwarzenegger, Jim Collins, Sir Alex Ferguson ja Matti Alahuhta.

Olen todella iso Arska-fani. 80-luvun lapsena olen katsonut commandon, terminaattorit ja Conanit, ja oikeastaan kaiken mitä Schwarzenegger on tehnyt filmipuolella. Ostin liput ensimmäisten joukossa viime vuonna, kun kuulin että hän on puhujakaartissa. Pulitin kahden päivän VIP-lipuista yli tonnin.

Eilen kuitenkin päätin, että jätän menemättä tapahtumaan.

Aikaisemmissa kirjoituksissani kerroin, että päätin opetella koodaamaan. Se oli järjellä tehty päätös, jonka uskon hyödyttävän minua myös tulevaisuudessa. Opettelu vaatii kuitenkin aikaa ja energiaa, ja sitä on niukasti saatavilla kun pyöritettävänä on äärettömän kova digimediatoimisto ja kotona on kaksi pientä lasta. Kuopuksen puskiessa hampaitaan untakaan ei ole ylenmäärin tarjolla. Vaikka NBF olisi tarjonnut minkälaisia elämyksiä, niiden arvo verrattuna omaan periaatepäätökseen ei tuntunut enää niin olennaiselta.

Valitsin siis oppimisen Nordic Business Forumin ja lapsuuden idolin sijaan.

Periaatteilla ja päätöksillä ei ole mitään arvoa, jos niistä ei pidä kiinni myös silloin kun se tekee kipeää.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.