YT-neuvottelut ovat tarpeeton tuolileikki

Aina kun isompi yritys pitää YT:t ja porukkaa saa lähteä, tapahtuu seuraavat asiat:

  • Irtisanotut (ja heidän kaverinsa) avautuvat sosiaalisessa mediassa siitä, miten johto on tyhmä ja firmat irtisanovat fiksuimmat ihmiset.
  • Vasemmistopuoleet alkavat itkeä yhteiskuntavastuusta.
  • Lehdet kirjoittavat paheksuvia juttuja yhteiskunnan koventuvista arvoista.

Kyllä minä sen ymmärrän todella hyvin, että kohdalle sattuessa YT-kierroksen musta pekka on erittäin veemäinen kokemus. Valitettavasti (anteeksi että nyt sattuu, pidä penkistä kiinni) firmalla on kuitenkin tasan kaksi syytä, miksi joku irtisanotaan YT-kierroksella:

  1. Sinua ei tarvita tai haluta.
  2. Työtehtävääsi ei tarvita tai haluta.

Siinä se on kaikessa karkeassa yksinkertaisuudessaan. Toki voi hakea syitä muuttuneista markkinoista ja niin edelleen, mutta valitettava tosiasia on, että jos bisnes on miinuksella (tai menee miinukselle ellei jotain tehdä), joku saa lähteä.

Käydäänpä läpi kohdat 1 ja 2.

1. Sinua ei haluta tai tarvita

Tämä on monelle vaikea pala nieltäväksi. Suomessa ihmiset on ehdollistettu pienestä pitäen elämään sen mukaan, minkälaisen maailman haluaisi olevan, ei sen mukaan millainen maailma oikeasti on. Moni esimerkiksi kuvittelee, että yritykset tai organisaatiot eivät irtisano ikäviä ihmisiä, koska joku peruste (työvuodet, itse tulkittu työn tärkeys jne). Todellisuudessa YT-kierroksella saavat ensimmäisenä kenkää ne kaikkein vaikeimmat ja osaamattomimmat tyypit. Ja jos kuvittelet, että kenkää saanut Salli Superhenkilö on suorastaan täydellinen työntekijä, et varmasti tiedä millainen mulkku se on esimiehiään tai kollegojaan kohtaan kun sinun silmäsi eivät sitä näe.

Seuraavaksi valitaan tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti suoriudu. Tällaiseen kategoriaan ei pääse satunnaisella hutiloinnilla, vaan toistuvalla mitäänsanomattomuudella ja alisuoriutumisella. Moni kuvittelee, että kukaan ei huomaa jos vain tekee tarvittavan minimin. Kyllä huomaa. Työkaverit tietävät ihan varmasti, jos et pistä parastasi – tai edes yritä. Tällaisissa tapauksissa voit syyttää vain itseäsi. Vuosia kestänyt työn välttely kantaa viimeinkin ansaittua hedelmää.

2. Työtehtävääsi ei tarvita tai haluta

Kolmanneksi saavat kenkää ihmiset, joiden työpaikkaa ei tarvita tai joiden työpanosta ei tarvita. Tämä on oikeastaan pahin paikka, koska organisaatio joutuu hankkiutumaan eroon sellaisista ihmisistä, joille olisi ihan aitoa käyttöä. Usein syynä on strategian muutos tai varautuminen pahaan hikkaan taloudessa. Työntekijöiden kannalta tämä tarkoittaa valitettavasti myös tilanteita, joissa yrityksen tuloskuntoa parannetaan. Vaikka joku yksikkö tuottaisikin euroja, se voi olla isossa kuvassa järjetön investointi, ja sen myyminen tai lopettaminen voi olla järkevämpää kuin sen kannattelu. Omat sympatiani menevät ainoastaan näille ihmisille.

Jos haluat, että YT-arpa ei osu kohdallesi:

  • Älä ole mulkku esimiehiäsi ja kollegojasi kohtaan. Ihan sama mitä muut sanovat tai mediassa kirjoitetaan, yhteistyökyvyttömät ja vaikeat ihmiset saavat YT-kierroksilla kenkää ihan varmasti. Saa olla melkoinen rainmaker, että yritys sietäisi vaikeaa käytöstä. Useimmiten YT-kierros on helpotuksen huokaus koko organisaatiolle, kun esimiehet pääsevät painamaan eject-nappia elämänhalun syöville ihmisjätteille. Tämä myös näkyy aika nopeasti yleisessä ilmapiirissä positiivisesti.
  • Älä valita. Jokaisella on huonoja hetkiä, mutta jos firman ja esimiesten dissaus on kahvihuonekeskusteluissasi ykkösaihe, vaihda firmaa tai muuta asennetta. Tai älä ihmettele jos tulee monoa.
  • Pidä mielessäsi, miksi firma on olemassa. Firma ei ole olemassa siksi, että sinulla on työpaikka. Firman tavoitteena on tuottaa voittoa omistajilleen (ja isojen firmojen tapauksessa omistajia ovat usein muun muassa eläkevakuutusyhtiöiden kautta jokainen miestä – joten turha syyttää pelkästään ahneita kapitalisteja). Vaikka kyseessä olisi millainen vapaaehtoisorganisaatio, miinusmerkkinen talous ei ole tulevaisuuden kannalta sinunkaan etusi. Jos tuot firmaan viivan alle enemmän euroja kuin sieltä viet, sinusta pidetään kiinni niin kauan kuin mahdollista – olettaen että et ole täysi mulkku.
  • Pidä huoli osaamisestasi. Toisin kuin julkisuudesta voisi päätellä, osaamisen ylläpitäminen EI ole työnantajan vastuulla. Toki, firmat järjestävät koulutusta ja mitä ikinä, mutta kukaan ei voi kaataa pakolla oppia pääkoppaan. Jos et itse halua pitää osaamisestasi huolta, parin vuoden päästä koulun penkiltä tuleva harjoittelija hakkaa sinut kaikessa muussa paitsi kahvin kulutuksessa – ja tekee sen halvemmalla. Silloinkaan ei kannata ihmetellä, miksi lyhyt tikku osui omalle kohdalle.
  • Älä jättäydy taustalle. Vaikka suomalaiseen kulttuuriin kuuluukin uhriutuminen ja kunnian antaminen muille, ei siinä ole mitään pahaa että vaatii kunnioitusta ansaituista saavutuksista. Jos omat toimesi toivat firmalle hirvittävän lavallisen massia tai hyvää näkyvyyttä, kyllä siitä kannattaa olla tyytyväinen ja antaa sen myös näkyä. Vai miksi ainoastaan urheilijoiden on suotavaa näyttää onnea ja tuulettaa voiton tullessa kohdalle?

Entä jos YT-arpa osuu omalle kohdalle?

Ensinnäkin, hengitä syvään äläkä panikoi. Nyt on aika ottaa hetki happea ja miettiä, mikä meni vikaan. Ole brutaalin suora ja rehellinen itsellesi: olisitko voinut käyttäytyä paremmin esimiehiä ja kollegoitasi kohtaan? Laiskottelitko töissäsi? Valititko ääneen usein (jos muistat valittaneesti ääneen edes kerran, luultavasti teit sitä koko ajan)? Oliko sinulle epäselvää, miten oma työtehtäväsi näkyivät firman tuloksessa? Ei näitä tarvitse ääneen sanoa, kunhan olet itsellesi rehellinen.

Jos noista ei irtoa vastauksia, syynä voi olla myös se, että jonkun täytyi lähteä – ja tällä kertaa saattoi olla strategisesti tärkeää, että työtehtävääsi ei enää kannattanut pitää. Silloin kyseessä ei ole mikään henkilökohtainen asia. Se ei tietty paljon lämmitä taloudellisesti. Silloinkin kannattaa miettiä, äänestääkö seuraavissa vaaleissa korkeamman yritysverotuksen puolesta vai vastaan.

Jos YT-irtisanomisen syytä oli itsessäkin, on aika tehdä iso päätös: kantaako itse vastuun vai liittyykö valittajien kuoroon? Molemmissa tapauksissa tukijoita löytyy.

Olen kaksi kertaa huomannut itse, että vitutti olla töissä firmassa. Silloin on aika lähteä. On parempi ottaa kamat kantoon kuin jäädä muiden kiusaksi odottamaan irtisanomista.

Tätä työnhakijalle ei työkkärissä kerrota

Kirjoitus sisältää karua kieltä ja paheksuttavaa pelottelua. Ahmi omalla vastuullasi.

Tämän kirjoituksen kirvoittajana on yrittäjäkollegan avautuminen. Yrittäjä kiroili, kun firmaan oli taas hakenut epämääräisiä tyyppejä töihin. Tarina oli se tavallinen: ollaan halukkaita tulemaan töihin kovalla palkalla ja hyvällä tittelillä, mutta myynti ei oikein maistu, eikä toisaalta arkipuurtaminenkaan ole arvolle sopivaa aherrusta. Palkkatoivomuksetkin olivat tietty ison ICT-yrityksen hintahaarukassa, ja edelliset työnantajatkin muistettiin haukkua ensimmäisellä tapaamiskerralla. Laatulöytöjä siis kaikin puolin. Ei ihme, että pampulla pullotti ohimosuoni hukatun ajan takia.

Paljastan nyt salaisuuksia, jotka saattavat pelastaa urasi. Jos sisäistät kirjoituksen kokonaisuudessaan, sinulla ei ikinä tule olemaan vaikeuksia saada tai pitää työtä.

Lähdetään perusasioista.

Firma on olemassa siksi, että omistajat saisivat siitä rahaa tai muuta hyvää (tässä kohtaa tyypillinen työnhakija lakkaa lukemasta). Yritykseen liittyy aina jonkinlainen tuotto-odotus, eli yrityksen täytyy generoida massia omistajilleen. Tämä on tietenkin kauhea vääryys, mutta lähdetään nyt ainakin hetki olettamuksesta, että kukin saa sijoittaa omat rahansa mihin haluaa. Jos yritykseen sijoitettu raha tuottaa huonommin yrityksessä kuin pankkitilillä, yritystä ei kannata pyörittää. Ja mikäli rahaa ei juuri nyt irtoa, siihen täytyy olla tulevaisuudessa selkeää potentiaalia.

Yritys tuottaa rahaa silloin, kun maksavalta osapuolelta (yleensä asiakas) saadaan enemmän rahaa kuin mitä tuotteen tai palvelun tekemiseen menee. Jokaisen ihmisen täytyy tuoda arvontuotannon ketjuun enemmän kuin mitä siitä vie. Ja luonnollisesti, jos joukossa on tuotteita, ihmisiä tai osastoja jotka poraavat yhteisen botskin pohjaan reikiä, ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock ymmärtääkseen mistä seuraava leikkuri liipaisee.

Rahaa saa siis viivan alle kärjistettynä kahdella tavalla: rahaa täytyy virrata firmaan sisälle mahdollisimman paljon ja sitä täytyy virrata ulos mahdollisimman vähän. Ammattilaisen kannalta tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että yrityksessä tarvitaan vain kahdenlaisia ihmisiä:

  1. sellaisia, jotka myyvät yrityksen tuotteita ja palveluita (markkinoijat ja myyjät) ja
  2. sellaisia, jotka huolehtivat siitä että myydyt työt tai palvelut tehdään kannattavasti (töiden tekijät ja töiden ohjaajat).

Tylysti sanottuna kaikki muut ovat vain tarpeetonta läskiä, josta hankkiudutaan eroon ensimmäisen kassakarikon kohdalla. Ainoastaan pahimmanlaatuinen masokisti kasaa itselleen lisää ongelmia palkkaamalla uusia verkonpainoja.

Jos tuot viivan alle enemmän kuin sieltä viet, työnantaja yleensä myy mieluummin lastensa lempilelutkin kuin päästää sinusta irti. Jos taas et halua kuulua kumpaankaan ryhmään, kannattaa pitää CV päivitettynä – tai perustaa oma yritys.

Onko sinulla huono työntekijä? Nämä piirteet paljastavat.

Listaan tässä kirjoituksessa piirteitä, jotka eivät sovi hyvälle työntekijälle.

1. Empatiakyvyttömyys

Jos ei osaa katsoa asioita useista eri näkövinkkeleistä tai asettua toisten ihmisten kenkiin, ei ole myöskään hyvä työntekijä.

2. Muutospelko

Nykyäajan työelämä on jatkuvan muutoksen kourissa. Jos jatkuva muutos ahdistaa, ei pärjää työntekijänä.

3. Selkärangattomuus

Tiimi ei hyödy työntekijästä, joka suostuu aina kaikkeen mukisematta. Työntekijän on kyettävä oma-aloitteisesti tunnistamaan tilanteet joissa on pidettävä päänsä.

4. Kyykyttämisen halu

Kyykyttäjät eivät herätä uskollisuutta ja yhteistyöhalua työkavereissaan. Todelliset työntekijät saavat työkaverit osallistumaan ja tekemään yhteistyötä.

5. Päätöksentekokyvyttömyys

Jos ei osaa tehdä päätöksiä, työnteko on vaikeaa tiimin jäsenenä ja alaisena. Kyvyttömyys tehdä päätöksiä kertoo myös heikosta itsetunnosta ja aloitekyvyttömyydestä.

6. Huono ihmistuntemus

Jos ei kykene näkemään työkavereiden todellista luonnetta, ei myöskään pysty hankkimaan ympärilleen ihmisiä jotka mahdollistavat omankin menestyksen.

7. Työ ja vapaa-aika eivät ole balanssissa

Jos työntekijä ei osaa käyttää vapaa-aikaa rentoutumiseen, työntekijän elämä ei ole tasapainossa. Tasapainottomuus altistaa burnoutille ja voi antaa työkavereille väärän kuvan elämänarvoista.

8. Jumalakompleksi

Jos rohmuaa itselleen kaikki työt ja kuvittelee olevansa työpaikan ainoa ihminen joka tietää miten asiat pitää tehdä, ei koskaan kykene etenemään urallaan. Kukaan ei tykkää ylimielisistä työkavereista.

Nousiko verenpaine? Oliko tarpeettomasti kärjistetty? Niin minustakin. Tämä kirjoitus on härskisti apinoitu Kauppalehden kirjoituksesta huonoista pomoista. Kyseinen juttu oli aivan puhdasta klikkihuorausta, jonka tarkoituksena on vain kylvää epäsopua työpaikoille. Käänsin vain roolit ja nauroin matkalla pankkiin.

Jokainen meistä on pomo kun oikein oikein tarkkaan katsotaan.

Olen firmani osaamattomin työntekijä

Yle uutisoi tyypillisen populistiseen tapaansa entisistä Nokialaisista ja heidän vaikeuksistaan löytää töitä. Alla hienoimpia lainauksia:

Omalta kohdaltani olen huomannut, että vahva ammattitaitokin estää työllistymistä, siitähän on maksettava PALKKAA. Ilmaista työvoimaa on tarjolla työnantajille pilvin pimein mm. kouluista ilmaiset työharjoittelijat, palkkatuella, työkokeilun muodossa. Työn laadulla ei niinkään ole merkitystä.

Tässä on tyypillinen ajatusvirhe. Ammattitaidosta maksaa mielellään, mutta se että on istunut 15 vuotta Nokialla ei automaattisesti tee työnhakijasta kaikkien alojen teknologia-asiantuntijaa. Yleensä päinvastoin.

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa loistoarvosanoin ja 20+ vuotta työkokemusta erittäin vaativista johtotason tehtävistä. Nyt olen hakenut töitä kuusi vuotta tuloksetta. Olen kuulemma ylikoulutettu ja ylipätevä, joten minun työmotivaationi kyseenalaistetaan täysin.

Työnantajaa ei yleensä kiinnosta hevonveenhumppaa vaikka sinulla olisi kymmenen tohtoritutkintoa, tai jos työkokemusta on 20+ vuotta jostain muusta tehtävästä kuin mitä yritys tarvitsee. Tässä taas näkee kuvitelman, että tutkinto jotenkin pätevöittäisi työelämään, ja jotenkin sen perusteella työntekijällä olisi oikeus johonkin palkkatasoon riippumatta siitä mitä yritys tarvitsee.

Jos on ollut kuusi vuotta työttömänä, ei ole selkeästikään myöskään realistista käsitystä oman osaamisen markkinahinnasta.

Sama toistuu melkein jokaisessa haastattelussa: ”minulla on tutkinto xxx ja olen muka ylikoulutettu”. Todennäköisesti hakija on vain väärin koulutettu, mutta työnantaja yrittää olla lyttäämättä itsetuntoa tarpeettomasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan, työnantajilla ei ole mitään erityistä motivaatiota tylyttää hakijoita.

Seuraava kommentti kertoo myös, miten iloisesti pihalla jotkut ovat:

Taitava johtaja osaa itse pohtia, miten hakijan osaamista hyödyttää ja mitä uutta hän toisi työpaikkaan. On vain hyväksi, että työnhakija ei täysin vastaa haettua. Vai pelkääkö johtaja muutosta, edistystä ja uudenlaista ajattelua? Siinä tapauksessa hän voi sanoa hyvästit yritykselleen, sitä ei kohta ole.

Varmasti tällainen henkilö on suoranainen kultakimpale yritykselle. Hänellä itsellään ei selkeästikään ole halua miettiä mitä hänellä olisi yritykselle annettavanaan, vaan yrityskin pitäisi kääntää nurin tämän taivaanlahjan taitojen ja osaamisen mukaan.

Tämä on kuitenkin kaikkein paras:

Yksi ISO ongelma johon olen törmännyt työnhaussa ja haastatteluissa. Jos olet hyvin koulutettu ja sinulla on osaamista ja työkokemusta enemmän kuin tulevalla pomollasi. Ei ole mukava tilanne pomolle kun alaiseksi on tulossa osaaja, jolla on osaamista huimasti enemmän.

Itse haluan palkata vain itseäni osaavampia työntekijöitä. En ole myöskään tavannut yhtään sellaista mystistä yrittäjää, joka vain omaa egoa suojellakseen palkkaisi itseään osaamattomamman. Siinä ei yksinkertaisesti taloudellisesti ole mitään järkeä! Ymmärrän että se on mukava pumpulitarina jonka työttömänä voi itselleen kertoa, mutta todellisuusperää siinä ei ole.

Meillekin on hakenut useampia ”entisiä Nokialaisia” töihin. Yhtään en ole ottanut edes työhaastatteluun asti, koska viestintä on ollut puisevaa, CV-vetoista ja paikoin ylimielistä. On annettu selkeästi kuva, että tässä olisi nyt maailmanluokan talenttia powerpointtien ja corporate politicsin maailmasta tarjolla rupiseen pieneen nakkikioskiinne. Palkkatoiveet ovat heti olleet sen mukaisia, vaikka osaamista tai kokemusta ei ole ollut meidän tarpeisiimme juuri ollenkaan.

Kukaan ei halua omaan yritykseensä ihmistä, jotka tuovat mukanaan epäonnistuneen ja ylimielisen hasbeen-jättiläisen asenteita ja ”kokemusta”. Tuo mieluummin oma itsesi ja mieti heti alkumetreillä, miten sinä voit olla hyödyksi yritykselle.

Jos määrittelee olevansa ex-jotain, tuskin on valmis avomielisesti tarttumaan uusiin haasteisiinkaan.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.