Avoin data auttaa sinut pois pimeältä keskiajalta

Tämä kirjoitus on julkaistu vieraskynäkirjoituksena Databusiness.fi -sivustolla.

Kun lapsemme ovat eläkeiässä, he ihmettelevät, miten on ollut edes mahdollista pyörittää toimivaa digitaalista yhteiskuntaa ilman avointa dataa. Nykyajan toiminta näyttää kankean ankealta tiedon keskiajalta, jolloin valtavia tietomääriä ja niihin liittyviä oivalluksia jäi hyödyntämättä. Julkista tietoa on digitalisoimatta ja indeksoimatta hyllykilometreittäin, eikä kaikki digitaalisessakaan muodossa oleva data ole avoimesti kaikkien saatavissa.

Olemme nähneet vasta pintaraapaisun siitä, mitä avoin data mahdollistaa. Verkkopalveluja kehittäessä on tuttua kauraleipää hakea tietoa useista eri järjestelmistä ja rakentaa niistä jotain asiakkaan kannalta hyödyllistä. Tyypillinen tällainen ratkaisu on esimerkiksi erilaisten karttapalveluiden tekeminen, jossa yhdistellään erilaisia tietokantoja ja tulokset sitten näytetään sivustolla asiakkaan liiketoiminnan kannalta olennaisessa formaatissa.

Erityisen mielenkiintoisia asioita kuitenkin tapahtuu, kun internet of thingsin (IoT:n) tuottama sensoridata lisääntyy, ja tietoa saadaan sieltäkin avoimen datan piiriin. Meidänkin kotonamme monitoroidaan erilaisilla sensoreilla säätä, unirytmiä, askelia ja sydämenlyöntejä. Ja tyypillisin sensorilaite on jokaisella jo tietenkin omassa taskussa älypuhelimen muodossa. Onkin vain ajan kysymys, milloin sensoridataa alkaa irrota myös infrastruktuurimme peruslaitteista kuten vaikkapa lyhtypylväistä tai vesijohtoputkista.

Vaikka keskenään keskustelevat jääkaapit ovatkin kohtuullisen hauska konsepti, se ei kuitenkaan vaikuta ihan niin paljoa ihmiskunnan tulevaisuuteen kuin avoin data. Monella tapaa avoin data tulee olemaan yhtä iso murros kuin internet itsessäänkin oli. Voitko kuvitella maailman, jossa kaikki maailman museoiden taideteokset, kirjat ja televisio-ohjelmat ovat kaikkien käytettävissä? Tai maailman, jossa kaikki tieteellinen data ja tilastot ovat yhdisteltävissä ja hyödynnettävissä? Entä mistä se tekisikään terveydenhuollolle ja tutkimukselle, jos käytettävissä olisi vielä enemmän dataa ihmisten geeneistä?

Kaikki uudet oivallukset ja keksinnöt perustuvat vanhaan tietoon ja osaamiseen. Vasta kun vanhalla tavalla toimimalla syntyy riittävästi kokemuksia tai kun saadaan uutta tietoa, innovointia voi oikeasti tapahtua. Voi vain kuvitella mitä kaikkea hienoa syntyisi, jos kaikki maailman tieto olisi avoimena hyödynnettävissä.

Maltan tuskin odottaa, että pääsemme pois tiedon keskiajalta.

Kapitalistin kasvatusopas, osa 2: Mitä on yrittäjyyskasvatus?

Katleena KortesuoTämä kirjoitus on Katleena Kortesuon vieraskynäkirjoitus. Katleena Kortesuo on tietokirjailija ja kriisiviestinnän asiantuntija. Katleenan Ei oo totta on Suomen luetuin viestintäalan blogi. Tutustu blogiin ja seuraa Katleenaa twitterissä!

Muksumme ovat nyt toisella ja viidennellä luokalla. Me molemmat vanhemmat olemme yrittäjiä. Niinpä olemme toteuttaneet kotona yrittäjyyskasvatusta, sillä se puuttuu peruskoulusta kokonaan.

Puheistamme innostuneena moni yrittäjäkollega on kysellyt, että mitä hiivattia se yrittäjyyskasvatus käytännössä on. Niinpä kokosin tämän postauksen vinkiksi kaikille niille, jotka haluavat toteuttaa yrittäjyyskasvatusta joko kotona tai työssään lasten ja nuorten kanssa.

Jaan yrittäjyyskasvatuksen neljään osaan:

  1. Keskustelu
  2. Harjoittelu
  3. Itsestä huolehtiminen
  4. Todennus

Kaikki tehdään tietenkin lasten ehdoilla. Joskus ei edetä moneen viikkoon, ja joskus taas koko päivä pyörii yrittäjyyden tiimoilla.

1. Keskustelu

Keskustelu laajenee helposti yrittäjyydestä talouden kautta politiikkaan. Juttelemme lasten kanssa usein seuraavista asioista:

  • Mitä on yrittäjyys ja palkkatyö?
  • Mitä on kilpailu?
  • Miten talous toimii?
  • Mistä verot kertyvät?
  • Kuka säätää lait?
  • Mitä vaalit tarkoittavat?
  • Millaisia ovat Suomen puolueet?

Lapset kysyvät paljon, ja minä kerron asiat esimerkkien avulla. Jokainen asia pitää konkretisoida lapsen tasolle. Ei ole mitään järkeä sanoa, että “veroilla kustannamme yhteiskunnan yhteiset asiat”. Sen sijaan pitää sanoa, että “kun minä maksan yritysveroa, sillä rahalla hankitaan kirjastoihin enemmän kirjoja ja palkataan sairaaloihin lääkäreitä.”

2. Harjoittelu

Yrittäjyys ja sen osa-alueet pitää viedä lapsen arkeen jo varhain. Kun lapsi oppii, mistä raha tulee ja mihin se menee, hän saa samalla kykyjä hallita omaa talouttaan.

Esikoinen lajitteli kuittejani jo viisivuotiaana. Hän niputti ne päivämäärittäin ja nitoi kasoihin. Lapset ovat myös välillä kulkeneet mukana palavereissa ja olleet seuraamassa mediaesiintymisiäni.

Muksut ovat leiponeet mokkapaloja sukulaisille maksua vastaan. Esikoinen laati oma-aloitteisesti leivonnasta laskun kuusivuotiaana. Siinä oli eriteltynä lähes kaikki oleellinen: summa, eräpäivä, saaja, maksaja ja jopa viivästyskorko. (Viivästyskorko oli karkkipussi.)

3. Itsestä huolehtiminen

Olemme jutelleet lasten kanssa, että hyvään elämään tarvitaan kolme osa-aluetta:

  1. Aivot. Pidä huoli koulutuksestasi, järjestäsi ja sivistyksestäsi.
  2. Kroppa. Pidä huoli kunnostasi ja vaali terveyttäsi.
  3. Ihmissuhteet. Huolehdi lähimmäisistäsi ja huomioi toiset ihmiset.

Jos jokin osa-alue pettää itsestä riippumattomista syistä, vielä on muut kivijalat jäljellä. Sen sijaan jos unohtaa ihmissuhteet ja jättää kouluttautumatta, koko elämä on kiinni enää vain terveydestä.

Yrittäjän täytyy pitää huoli kaikista kolmesta osa-alueesta, koska kukaan muu ei korvaa osaamattomuutta, sairauksia tai huonoja ihmissuhdetaitoja. Kannustamme siis lapsia lukemaan, käymme yhdessä kävelyillä, tutustumme museoihin ja juttelemme ihmissuhteista. Pohdimme usein, miten eri tilanteissa olisi kannattanut käyttäytyä.

Mikään yritys ei kestä, ellei yrittäjä ole kunnossa.

4. Todennus

Demonstraatiossa näytetään, mitä on opittu. Olemme esimerkiksi tehneet lasten kanssa Youtube-videot Yritystalouden perusteet ja Asiakaspalvelun perusteet.

Lisäksi pyydän lapsia usein selittämään isovanhemmille, mitä veroilla hankitaan tai mitä eroa on palkalla ja laskutuksella. Kun lapset pääsevät selittämään oppimaansa, se vahvistaa heidän ymmärrystään.

Lopputulos

Yrittäjyyskasvatuksesta on ollut hyötyä, ja homma on mennyt perille.

Kuopus kysyi kuusivuotiaana minulta: “Äiti, ovatko tulli ja poliisi kilpailijoita?” Kysymys osoittaa, että muksu on sisäistänyt sen, mitä on kilpailu.

Esikoinen taas totesi kotona ylpeänä koulun jälkeen: “Äiti, meidän luokalla on vain yksi muu, jonka MOLEMMAT vanhemmat ovat yrittäjiä.” Olemme siis onnistuneet tuottamaan lapselle sen kokemuksen, että yrittäjyys on hyvän ryhdin arvoinen asia.

Molemmat lapset aikovat isona yrittäjiksi. Ei siksi, että me olemme käskeneet, vaan siksi, että se kiinnostaa heitä. Olemme kertoneet muksuille, että he voivat tehdä ammatikseen mitä tahansa he haluavat. Niinpä kumpikaan ei vielä tiedä, mitä heidän yrityksensä tekee, mutta sen ehtii pohtia myöhemminkin. Yrittäjiksi he kuitenkin ryhtyvät.

Yrittäjyyskasvatus on tapa huolehtia lapsen tulevaisuudesta. En pysty lupaamaan lapsilleni perintökartanoa tai 40-vuotista virkaa. Pystyn vain antamaan heille parhaat mahdolliset eväät pärjätä ja kantaa vastuuta itsestään ja yhteiskunnasta.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.