Yrmyn yrittäjän 10 kohdan lista kuolemanlaaksosta kipuamiseksi

Rinne

Tiistaina oli Ylen A2ilta. Kaikesta haitarihumpasta ja höhöttelystä huolimatta ohjelmassa ehdittiin käsittelemään tärkeitäkin asioita.

Useimmilla yrittäjillä on tatti otsassa, ja ihan syystäkin. Itsellä on täysin surrealistinen olo, kun tuntee että Suomi ajaa jyrkänteeltä ja kyydissä vain kinastellaan kuinka paljon kaasua pitäisi painaa. Päätösvaltaiset poliitikot eivät ole valmiita tekemään kivuliaita päätöksiä, koska siinä menisi oma ura. Johtajuus puuttuu, mutta se puuttuu poliitikoilta.

Mitä sitten pitäisi tapahtua, jotta maa lähtisi nousuun? Tässä yrmyn yrittäjän lista kuolemanlaaksosta kipuamiseksi.

  1. Velanoton katkaisu välittömästi. Se että rahaa tulee taikaseinästä, ei tarkoita sitä etteikö rahaa täytyisi maksaa takaisin – kaikki tämän päivän velka on huomisen veroja. Voisi ihan hyvin säätää lain velkakatosta, jotta samoja virheitä ei enää toistettaisi. Joku houraileva vääräleuka voi esittää, että valtion pitäisi laittaa säästöön silloin kun on hyvät ajat, ja elvyttää sitten kun on huonot ajat. Just. Hyvin on toiminut.
  2. Välitön julkisen sektorin eheytys. Enkä tarkoita palkkakustannusten leikkaamista luonnollisen eläkepoistuman kautta, vaan nyt ja heti. Koko valtion kattavat YT:t käyntiin ja esimerkiksi viiden vuoden irtisanomissuojat unholaan ihan saman tien. Leikkauslistoja ei kannata kysellä saman ministeriön sisältä, vaan haetaan startup-henkisesti tuoreita ajatuksia toisten ministeriöiden piiristä. Leikkauskohteita löytyisi varmasti helposti.
  3. Verojen laskeminen kautta linjan. Olemme hirvittävässä kierteessä, jossa ostovoima heikkenee ja samalla verotus kiristyy palvelujen tuottamisen muuttuessa kalliimmaksi. Väestön ikääntyminen ei kauheasti auta asiaa.
  4. Läpinäkyvyys. Nyt päätöksenteko on avointa vain paperilla. Todelliset talouteen vaikuttavat päätökset tulee avata täysin avoimesti (esimerkiksi tukirahojen käyttö). Jokainen meistä haluaa, että yhteiskunta huolehtii heikompiosaisista, vanhuksista, sairaista ja turvallisuudesta. Nyt ihmiset kokevat aivan aiheellisesti, että vääristä paikoista leikataan. Kiukkua lisää se, että kukaan ei tiedä, minne raha konkreettisesti menee.
  5. Työmarkkinoiden jousto. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy pienyrityksiin, mutta näillä ei ole asiaa neuvottelupöytiin. Palkkauksesta ja irtisanomisesta täytyy tehdä helpompaa ja joustavampaa.
  6. Palkkatason sitominen vientiin. Vienti määrittelee viimekädessä miten hyvin meillä menee. Jos vienti ei vedä, on taloudellinen itsemurha nostaa palkkoja ilman huolta huomisesta.
  7. Tuloerojen lisääminen. Kyllä, luit ihan oikein. Nyt on vallalla jonkinlainen fantasia siitä, että kaikkien pitäisi saada samaa palkkaa, ihan sama miten ahkera tai kekseliäs on. Tuloerot ovat hyvä asia: ne ajavat ihmisiä kehittymään, kasvamaan ja luomaan lisäarvoa ympärilleen. Tuloerojen kasvaminen ei tarkoita sitä, että köyhät jätettäisiin heitteille tai syöpälapset laitettaisiin kadulle. Se tarkoittaa yritteliäisyydestä palkitsemista ja mahdollisuutta tulevaisuuteen. Entä sitten jos joku rikastuu ihan överisti? Suomessa ei kunnon ökyrikkaita edes ole, ja silti täällä ollaan ihan helvetin kateellisia jos naapurin pihaan ilmestyy uusi auto.
  8. Työttömyysturvan järkeistäminen. Työttämäksi joutuminen ei saa olla taloudellinen tappotuomio. Olisi järkevää maksaa valtion kassasta esimerkiksi 6 kk täysin palkkaa vastaavaa työttömyyskorvausta, ja sen jälkeen tippua kipurajan alle. Ja jos ei tämä onnistu, esimerkiksi perustilistä on esitetty todella hyviä ajatuksia.
  9. Suomi ensin, sitten muut. Ei meidän tarvitse olla maailman reiluin ja mukavin valtio. Meidän täytyy ensisijaisesti huolehtia omistamme ja sitten vasta muista. Se tarkoittaa myös raadollisemman asenteen ottamista valtioiden välisessä kilpailussa. Miksi emme esimerkiksi voisi tarjota kaikille kansainvälisille yrityksille naurettavan härskejä veroetuja vaikka seuraavaksi 5 vuodeksi, jos ne siirtävät pääkonttorinsa Suomeen? Mitä haittaa siitä olisi?
  10. Asennemuutos. Suomi on taloudellisessa sotatilassa. Nyt ei ole aikaa kuunnella kaikenlaisten maailmanparantajahippien syyllistämistä ja taivaanrantojen maalailua nauruterapialla säestettynä. Suomessa on tehty pitkäjänteistä ja onnistunutta myyräntyötä teollisuuden häätämiseksi ja yrittäjyyden demonisoimiseksi. Sen täytyy loppua.
  11. Bonus: Tämä on yrittäjäkollegan idea, mutta rakastan sitä täydestä sydämestäni. Pohjoista sijaintiamme voisi hyödyntää paremmin. Kaikenlaisten paperikoneiden perään haikailun sijasta voisimme ihan hyvin tehdä Suomesta internetin Sveitsin. Tietoturvan suhteen Suomessa on kovaa osaamista, ja kansainvälinen maineemme on hyvä. Lisäksi ilmasto auttaa kaikenlaisten konesaliratkaisujen jäähdytyksen kanssa. Sijaintimme idän ja lännen rajalla saisi aivan uusia ulottuvuuksia.

Lyhyellä aikavälillä kaikki tämä sattuisi ihan helkkaristi, mutta mikä on vaihtoehto? Otetaan lisävelkaa niin kauan kuin piikki on auki, ja jätetään koko mätäsäkki jälkipolvien lapioitavaksi?

Käsillä alkavat olla viimeiset hetket jolloin tilannetta voidaan vielä parantaa. Jos Suomi olisi yritys, vastuulliset johtavat tekisivät ikävät päätökset ennen kuin koko firma kippaa. Nyt mennään vain niiden ehdoilla, joilla on käsi keksipurkissa.

Olisiko hiljalleen aika kuunnella niitä jotka tämän lystin maksavat?

Liittyvät kirjoitukset:

Kategoriat: Yrittäminen
Avainsanat: , ,

Kiitos kun luet blogiani!

Olen Turun tylyin kasvuyrittäjä, kirjailija ja digiajan johtaja (tätä et varmasti tiennyt minusta). Kirjoitan tekoälystä, yrittämisestä ja johtamisesta. Kaikki aiheet ja kirjoitukset löytyvät arkistosta.

Liittymällä sähköpostilistalleni saat Verkkopalvelun ostajan oppaan ja pääset osaksi pientä sisäpiiriä. Tsekkaa myös muut kirjani. Olisi todella mahtavaa, jos seuraisit minua myös twitterissä!

Yrittäjä, oletko jumissa?

Yrittäminen on yksinäistä puuhaa. Ongelmien mittasuhteet karkaavat helposti käsistä. Harvoin ympäriltä löytyy ketään kokenutta yrittäjää, joka voisi auttaa kun ajatukset menevät solmuun ja huoli kovettuu vatsaan kiviseksi möykyksi. Miltä tuntuisi, jos saisit parissa tunnissa selkeyden mieltä (raa)vituttavaan ongelmaasi? Lue lisää.

Kommentit

  1. ”Nyt on vallalla jonkinlainen fantasia siitä, että kaikkien pitäisi saada samaa palkkaa, ihan sama miten ahkera tai kekseliäs on.”

    Ei, vaan kyse on siitä että yritysjohtajien absurdeista palkoista nähdään että palkalla ei ole mitään tekoa ahkeruuden, kekseliäisyyden tai ylipäätään tuottavuuden kanssa.

    Yksinkertaistettu esimerkki: 50 +(1 pomo) hengen yritys jossa jokainen työntekijä on tehnyt kuukaudessa asiakkailta laskutettavaa työtä keskimäärin 5000e. Kuun lopussa on siis 250k potti, joka voitaisiin vaikkapa jakaa niin että maksetaan pomolle mukavat 10k ja työntekijät keskimäärin 4.8k per lärvi.

    Tai sitten voidaan tehdä ameriikkamallin mukaan (johon Suomessakin jotkut haikailevat) jossa pomo vetää ensin puolet koko potista itselleen ja 50 työntekijää (jotka sen laskutettavan työn loppupeleissä teki) jakavat toisen puoliskon. Lopuksi kirotaan porukalla 2.5k kourassa verottaja ja valtiovalta alimpaan helvettiin koska nehän ne rahat tietenkin vei, ei se kuun lopussa kolmannen huvijahdin ostanut yritysjohtaja.

    Kysyn vaan, kumpi malli kannustaa työntekijää olemaan ahkera, kekseliäs ja tuottava?

    Lisäys: Loppupeleissä kyse on siis siitä heijastaako johtoportaan palkat millään tavalla heidän itse tekemää työtä, vai ovatko he jotain feodaaliherroja jotka ovat automaattisesti oikeutettuja johonkin prosenttiin kaikkien alaistensa tekemästä tuotosta.

  2. Niin, siitä demonisaatiosta kirjoitin tuossa kohdassa 10. ;)

    Sinä päivänä kun koko kuvaamasi yrityksen 50 työntekijää kantavat samanlaisen taloudellisen riskin ja vastuun kuin yrityksen vetäjä (puhutko muuten johtajasta vai omistajajohtajasta?), kuvaamasi malli olisi oikein hyvä. Palkkojen sitten täytyy tietty mennä tarvittaessa miinukselle jos tilauksia ei tule tai firmalle tulee muuten taloudellisesti takkiin. Ja työntekijät tietenkin maksaisivat omat vakuutuksensa ja korvausta työnantajalle työkalujen käytöstä, toimitilasta, markkinointikustannuksista, projektijohdosta ja myyntikustannuksista. En tosin usko että kukaan työntekijä sellaiseen Suomessa suostuu, koska muuten he eivät olisi työntekijöitä vaan yrittäjiä. Ja miksi pitäisikään? Moni pitää turvallisemmasta tulosta. Mutta on älyllisesti epärehellistä väittää, että työntekijät ja yrityksen omistajat ansaitsisivat saada saman verran rahaa viivan alle, kun riskit ovat aivan eri magnitudia.

    Jos systeemi tuntuu epäreilulta, siitä vaan perustamaan yritystä ja ostelemaan sitä kolmatta huvijahtia. Kerro vuoden päästä millaisen ostit.

  3. ”Sinä päivänä kun koko kuvaamasi yrityksen 50 työntekijää kantavat samanlaisen taloudellisen riskin ja vastuun kuin yrityksen vetäjä (puhutko muuten johtajasta vai omistajajohtajasta?), kuvaamasi malli olisi oikein hyvä.”

    Johtaja/omistajajohtaja erottelu on sikäli validi että vain toinen noista taitaa tätä nykyä kantaa minkäänlaista riskiä tai vastuuta yhtään mistään.

    ”Palkkojen sitten täytyy tietty mennä tarvittaessa miinukselle jos tilauksia ei tule tai firmalle tulee muuten taloudellisesti takkiin.”

    Pienyritysten omistajajohtajat poislukien, missä maassa ja millä planeetalla johtajat maksavat miinuspalkkaa jos tulos menee miinukselle? Harvemmin tietty menee, se jos mikä on huono johtaja joka ei ehdi palkkoja (muita kuin omaansa, tietysti) polkemaan ennenkin pääsee niinkin nolosti käymään.

    ”Ja työntekijät tietenkin maksaisivat omat vakuutuksensa ja korvausta työnantajalle työkalujen käytöstä, toimitilasta, markkinointikustannuksista, projektijohdosta ja myyntikustannuksista. En tosin usko että kukaan työntekijä sellaiseen Suomessa suostuu, koska muuten he eivät olisi työntekijöitä vaan yrittäjiä.”

    No jos se suinkin helpottaa niin leikitään esimerkissäni että yrityksen palkkakulut ovat 250ke/kk vaikka ne voisivat olla vain vaikkapa 150ke/kk jos pomo tyytyisi vaikkapa vain 10 kertaa keskimääräiseen työntekijän palkkaan 50-kertaisen sijaan. Yrityksen pyörittämisen juoksevat/kiinteät kulut eivät muuta asian ydintä millään lailla.

    ”Ja miksi pitäisikään? Moni pitää turvallisemmasta tulosta. Mutta on älyllisesti epärehellistä väittää, että työntekijät ja yrityksen omistajat ansaitsisivat saada saman verran rahaa viivan alle, kun riskit ovat aivan eri magnitudia.”

    Kysyn vaan että miten nämä huikeat riskit realisoituvat? Jos ansaitset 10-kertaisen palkan sillä että otit 90% riskin menettää omaisuutesi ja elantosi, pitäisi jokaista 10-kertaista palkkaa nostavaa yrityksen omistajaa kohden olla 9 entistä omistajaa leipäjonossa. Jotenkin näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan. En väitä etteikö riskinottoa pitäisi palkita mutta nykyisellä käytännöllä on yhtä löyhä yhteys oikeaan riskiin kuin palkalla työpanokseen.

    ”Jos systeemi tuntuu epäreilulta, siitä vaan perustamaan yritystä ja ostelemaan sitä kolmatta huvijahtia. Kerro vuoden päästä millaisen ostit.”

    ”It’s good to be the king” on hyvä sketsi mutta vähän heikko argumentti (taloudellisen) feodalismin ylläpitämiselle / pystyttämiselle.

  4. Miinus_palkkaa_ ei varmaankaan, mutta omistajana iso merkitys on osingoilla. Ja jos tuloksesta tulee isoa miinusta, se todellakin aivan konkreettisesti on pois omalta pankkitililtä, koska jostain se raha pitää pieraista.

    Olisipa kyllä kiva, jos voisin nostaa 10 x palkkaa yrityksestä. Tai siis, jos edes tuntisin ketään joka omassa yrityksessään pystyy siihen. Ja kiinteät ja pyörittämiseen liittyvät kulut ovat todellakin osa kokonaisuutta. Jos niitä ei maksa, valot sammuu ja voi tulla hallissa vilu kun ei ole lämmitys päällä – jos yleensäkään on enää kattoa pään päällä.

    Leipäjonossa on yrittäjiä ja muita joita elämä on potkinut päähän. Ei Suomessa hirveästi huudella seinään ajaneista yrittäjistä, konkurssi kun on edelleenkin vanhemmalla ikäpolvella vaikea asia puhuttavaksi.

    Jos yrittäminen on niin helppoa kuin vaikutat ajattelevan, hieman ihmetyttää miksei koko maa ole täynnä yrittäjiä…

  5. Tässä puhutaan nyt aika tehokkaasti toistemme ohi kun toinen puhuu hulppeita palkkoja nostavista suuryritysten johtajista (joilla ei bonuksia lukuunottamatta ole pennin jeniä kiinni yrityksen tulevaisuudessa) ja toinen yrittäjistä joiden elanto on kiinni omassa firmassa.

  6. Koko alkuperäisessä postauksessa puhuttiin suomalaisista yrittäjistä, ei ”hulppeita palkkoja nostavista suuryrityksen johtajista”. Sinä otit esille jonkin täysin fantastisen 50+1 mallin, jollaista ei ole Suomessa olemassa yhdessäkään täkäläisessä yrityksessä. Ylipäänsä tällaisia suuryrityksen johtajia Suomessa on kourallinen, mutta silti tavalliset yrittäjät pyritään tiettyjen tahojen toimesta rinnastamaan heihin aina kun mahdollista.

    Sen sijaan julkisella sektorilla on suuri määrä näitä feodaaliherroja, joiden yhteiskunnalle tuottama lisäarvo hyvin kyseenalainen ja palkkaus huomattavasti suurempi ja satakertaisesti turvallisempi kuin keskivertoyrittäjällä. Sieltä vaikka selaamaan näitä tuhansia päälliköitä ja johtajia: http://www.kuntatyonantajat.fi/fi/kunta-tyonantajana/palkat-ammatit-ja-tutkinnot/palkat-2013/Sivut/default.aspx

  7. Näin juuri. Jakamasi linkki on oikein mainio esimerkki siitä, miten paljon kuntienkin puolella olisi järkeistettävää.

  8. Erittäin osuvaa ja ymmärrettävää. Miten saadaan päättäjät sisälukutaitoiseksi onkin sitten toinen asia. Nyt jo rupee tuleen aivopieruja kun keväällä on vaalit.

  9. Niin, kummasti yrittäjien asiat ”kiinnostaa” kun on vaalit ovella…

  10. Tuloerot kyllä pitkällä välillä aivan kirjaimellisesti tarkoittavat että köyhät jätetään sinne missä ovat. Tömä tarkoittaa sitä että koska joku on syntynyt köyhään perheeseen eikä pääse sen takia opiskelemaan johtuu siitä että tyyppi on tyhmä. Amerikassa se johtuu usein puhtaasti siitä että tyypillä ei ole rahaa koulutukseen. Tuloerot ovat kyllä luonnollisia mutta niiden tarkoituksenmukainen kasvatus tarkoittaa puhtaan automaattisesti myös luokkaerojen ja sitä kautta myös vallan jakamisen seuraamista. Terveisin markkinatalouteen uskova demari.

  11. Mikä siinä on ongelma? Jos jollain on intoa ja osaamista, miksi se ei saisi menestyä paremmin?

  12. Suomessa yrittäjyyden tappaa melkotehokkaasti verotus ja vakuutusyhtiön tapa toimia. Nyt tuleekin sopivasti vuodenvaihde, sitä tipahtaakin koko vuoden vakuutusmaksut ihan ensimmäiselle viikolle maksuun. Jännää, että joulukuunkin 2015, tapaturmavakuutus, tyel täräytetään heti maksuun. (Tietty tätäkin voi porrastaa mutta kuitenkin). Mitä tulee verottajaan, niin Suomessa kun on 3 tai 4 kertaan verotuskäytäntö, siis päällekkäinen verotus. Tuleekin Suomessa tehdystä työstä niin hiton kallista, että ei ole maksajia. Tämä on nykyinen ongelmamme. Nettoliksa 2000€/kk on noin 30% siitä hinnasta mitä työ maksaa yrittäjälle. 4.000€/kk on noin 70% sivukuluja ja verottajaa joka kärkkyy tomerasti palkkaeurojen päälle. Työn hinta onkin 6.000€/kk. Tässä ei vielä kaikki, tuohon kun lisätään myynti ja ostoreskontran pyörittäminen. Tuleekin yrittämisestä tudellinen miekkailulaji. Iso saalistaa pientä peli pyörähtääkin välittömästi käyntiin. Kuka maksaa mitäkin ja miten? Koska? Ja Milloin? Jääkin pelissä sitten arvoitukseksi. Keneenkä luotat? Entä milloin saat rahat? Siinä onkin hauskin yhtälö. Eräpäivä on viitteellinen, juu, eräpäivänä laskut tulee maksaa. Vaa, ei enää. On aloja jotka rypevät todella pitkissä rahan kierron ongelmissaan. Tämä tarkottaa sitä, että laskunippu pöydällä on korkea ja alimmat laskut maksetaan. Tuota kun ei tiedä, mihinkä laskunippuun ”korkeuteen” yrittäjän kanssa törmää? Saattaa heilahtaa 14 päivän sijasta 140 päivää, että saa perinnästä rahat kotia. Minullakin on muutama sinnikko joukossa, 245 päivää on jo mennyt rikki. 2 laskua peritään edelleen. N 3500€ rahaa. Käräjäoikeuteen vien saatavani. Täytyy miekkailla. Sitten toinen asia verottajasta on se, että verot alv ja työnantajan sotu ja ennakkopidätykset, tulee maksaa seuraavan kuukauden 15 päivä. Eli verottaja ”antaa” 45 päivää maksuaikaa. Nyt tuleekin sitten se hauskin kohta. Jos itellä kiertääkin rahat 60-90-140 päivää sisäänpäin? Niin verottaja kerkeää jo mätkiä korotuksia, viiveitä, yms ”rangaistusmaksuja” maksettavaksi. Että kyllä verotoimistosta maksettavaa sataa tuleen. Suomi on luottotieto ja reskontrayhteiskunta. Silmä terävänä kykitään reskontran takana ja välittömästi sivalletaan perintään jos laskua ei ole maksettu. Jotenkin hinnoittelussa pitää huomioida tämäkin, hyväluottosille vaan tarjous. ”Laskunippuyrittäjille” niin kova hinta, että ei tarvi töitä tehä ollenkaan. Tai jos on hätä, niin ennakkomaksulla vaan. Mitä tulee vielä verottajaan, niin 45,9% bktstä menee verottajan laariin. Ja bkt on kaikki rahaliikenne ja hinnottelu Suomessa. Ihmettelen vaan, EUssa pärjätään 35% vaa tuossa onkin se 10% ”Suomilisä” mikä verotetaan Suomessa extraa. Ja julkishallinnossahan on ne turvalliset työpaikat. Muuallahan sitten ei olekkaan. Juuri yllä kerrotuista Kipupiste ja ongelmakohdista johtuen

  13. Puhut asiaa. Sama mikä naurattaa myös on tuo Alvien tilitys. Alvit täytyy maksaa, vaikka ei ole mitään takuuta milloin rahat oikeasti tulevat tilille. Ja jos erehtyy tekemään isommille asiakkaille alihankintaa, rahaa saa odottaa helposti sen 90 päivää – jos asiakas on kiltti ja tyytyväinen.

  14. Arvonlisäverot kylläkin maksetaan vain toteutuneesta myynnistä, eli siitä, kun laskun pääoma on yrityksen tilillä. Sitä ennen ne ovat vain myyntisaamisia.

  15. Msironen varmaankin tarkoitti esim. pörssiyhtiöitä ja sellaisiakin suuria ja keskisuuria yrityksiä, joilla on palkallinen toimitusjohtaja ja mahdollisen (suurehkonkin) palkan lisäksi tiettyjä bonusetuja. Nyt kuitenkin täytyy muistaa, että tuo alun perin tehty 50+1 laskelma on tässäkin absurdi, koska eihän tämä toimitusjohtajakaan tällöin itse vedä liiveihinsä yrityksen tulosta, vaan ainoastaan sen palkan joka hänelle on palkkiojärjestelmänsä mukaisesti yhtiön hallituksen ja viime kädessä omistajien toimesta myönnetty. Loppu menee riskin ottajille, eli yhtiön omistajille – mikä siis sekin lienee aivan oikein, heidän rahathan yhtiön toimintaa ovat olleet riskillä mahdollistamassa.
    Mutta vertaus ja keskimääräisen pienyrittäjän demonisointi tässä on ontuva: Esim. Pk-yrittäjä, joka työllistää muutamia tai muutamia kymmeniäkin työntekijöitä kantaa varmasti ihan toisenlaiset riskit yhtiön toiminnasta kuin palkallinen toimitusjohtaja, joka ei välttämättä omista ainoatakaan yhtiön osaketta.
    Miksi tällöin yrittäjä ei olisi oikeutettu mahdollisesti vuosikymmeniä kestäneen raskaan työn, taloudellisten riskien ja yrittämisen myötä aikaansaamansa yhtiön lopulta tuoman taloudellisen tuloksen itsellään pitämiseen, vaan tämäkin siis pitäisi Sirosen mukaan jakaa työntekijöille, joilla ei ole välttämättä varsinaisen taustatyön (tuottavan liiketoiminnan luomisessa) ollut alun alkaen osaa eikä arpaa?
    Monilla tuntuu olevan se käsitys, että yrittäjät ovat jonkinlaisia rosvoja ja vetävät vain välistä työntekijöiden työpanoksellaan tuottamaa voittoa. Koskaan nämä henkilöt eivät käsitä sitä, että ilman tätä yrittäjää, ei olisi koko yritystä, ei niitä työpaikkoja, eikä liiketoimintaa, jolla mm. työntekijöiden palkat, yritystoiminnan kustannukset ja verot maksetaan. Työntekijä saa palkkansa, vaikka yhtiö tekisi tappiota. Yrittäjä ei välttämättä saa. Jos yrittäjä lopulta saa yhtiön tuottamaan voittoa, miksi ihmeessä tästä pitää olla niin valtavan kateellinen? Jokaisellahan tässä maassa on oikeus milloin tahansa perustaa yritys ja alkaa takomaan sitä helppoa rahaa ”riistäen” se palkkaamiensa työntekijöiden selkänahasta, kuten kuulee sanottavan.

  16. OECD on laskenut että suomen kansantalouden kasvu olisi 9% suurempi ilman tapahtunutta tuloerojen kasvua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *