Esimerkki tekoälyn kasvattamasta markkinasta: TrademarkNow

Tekoälyohjelmistojen kehittyminen ja robotiikka todellakin tuhoavat työpaikkoja. Monen mielestä se on paha asia, mutta itse en lukeudu tähän porukkaan. Teknologinen kehittyminen on luonnollinen tapa päästä jatkuvaan arvonnousuun, joka on taas välttämätön osa markkinataloutta. Ja jos vie ajatusta vähän pidemmälle, teknologinen kehittyminen ja sen mahdollistama talouden kasvu ovat demokratian ja hyvinvoinnin ainoa suoja.

Haastattelin uutta kirjaani varten (50 keissiä tekoälystä) kotimaisia yrityksiä, jotka käyttävät toiminnassaan tekoälyteknologioita. Samalla löytyi erinomainen esimerkki siitä, miten positiivinen vaikutus tekoälyllä on suppeallekin bisnekselle. TrademarkNow on Suomessa perustettu yritys, joka auttaa yrityksiä luomaan brändeja. Yhtiön kehittämän teknologian avulla tuotemerkkijuristit, luovat suunnittelijat ja organisaatiot voivat tarkistaa nopeasti, onko tuotemerkki liian lähellä jo olemassa olevaa tuotemerkkiä vai ei. Työ on tärkeää, koska jos valittu tuotemerkki osuu liian lähelle toisen yhtiön aggressiivisesti suojelemaa tuotemerkkiä, edessä voivat olla isot oikeudenkäynnit ja pahimmassa tapauksessa kaikki tuotemerkkiin kaadettu työ ja raha menee hukkaan. Se tarkoittaa pienimmillään kaikkien mainosten, tuotepakkausten ja sivustojen hukkaanheittämistä. Hirvittää ajatuskin.

Kuivin osa hommasta on tyypillisesti sellaista, että luova toimisto kehittelee kymmeniä nimiehdotuksia brändille. Niistä asiakas (tai asiakkaan juristi) sitten rankkaa sellaiset joita voi käyttää, ja pohjatyöhön kuuluu tavaramerkkiselvityksen tekeminen. Työ on yleensä tehtävä manuaalisesti, ja eri maiden rekisterit ovat keskenään erilaisia ja usein hankalia käyttää. Kaiken kaikkiaan siis puuduttavaa ja älyä vaativaa työtä.

Useimmilla asiakkailla on vain yksi tavaramerkki (oman yrityksen nimi), mutta useilla asiakkailla on tuhansia ja jopa kymmeniä tuhansia erilaisia tavaramerkkejä. Tuollaisen tavaramerkkiportfolion huolehtiminen on työlästä, ja uusien nimikandidaattien tarkastaminen on aikaa vievää puuhaa. Yhden asiakascasen nimikandidaatin pohjatyöhön menee helposti tavaramerkkijuristilta useita työpäiviä, ja koska tavaramerkkijuristeja ei Suomenkaan kokoisessa maassa ole montaa, kaikkien tavaramerkkijuristien yhteenlaskettu kalenteriaikakaan vuodessa ei riitä lähellekään kaikkien nimikandidaattien huolelliseksi tarkistamiseksi.

Toisin sanoen keinoälyavusteisella tuotteella ei ole hävinnyt yhtään työpaikkaa. Sen sijaan markkinan kysyntään on pystytty vastaamaan paremmin kuin aikaisemmin. Ilman tekoälytuotetta tuhannet tavaramerkit jäisivät tarkastamatta tai saman työn joutuisi tekemään asiakas. Keinoäly muuttaa taloutta, ja tässä on siitä kovan luokan esimerkki.

Tiedätkö sinä hyviä tekoälyn kanssa työskenteleviä yrityksiä, jotka sopisivat haastateltavaksi kirjaani? Vinkkaa siitä sähköpostitse tai kommenteissa!

Seuraava kirja: 50 keissiä tekoälystä

Viime viikolla vedettiin nimet kustannussopimukseen. Seuraava kirja (huh, onko se jo viides?) julkaistaan 2017 alkuvuodesta, ja sen työnimi on ”50 keissiä tekoälystä – Kuinka kone voittaa ihmisen?”. Kirja on osa Kauppakamarin sarjaa, ja ideasta kiitos kuuluu Katleenalle.

Tiedätkö sinä yrityksen, joka sopisi haastateltavaksi kirjaan? Etsin haastateltavaksi yrityksiä, jotka ovat ottaneet tai ovat ottamassa käyttöön erilaisia tekoälysovelluksia (asiantuntijajärjestelmät, neuroverkot, deep learning, NLP ja niin edelleen). Ilmianna kommenteissa tai sähköpostilla.

50 keissiä tekoälystä – kuinka kone voittaa ihmisen?

Mitäs sitten tehdään, kun Suomessa on 4,5 miljoonaa työtöntä?

Tekoäly ja robotisaatio tulevat – ja lujaa. Sen lisäksi, että robotit vievät liukuhihnatyöt, tekoäly tulee ja vie vielä loputkin. Yhteiskunnan iso ongelma tulee olemaan lähimpien vuosikymmenien aikana se, mitä tehdään kaikille niille ihmisille, joille oikeasti ei ole töitä. Viimeksi tänään kuului kummia Kiinasta, jossa Foxconnin tehdas pisti robottiorjat hommiin. Muutoksen seurauksena yhdestä tehtaasta lähti samassa rykäyksessä 60 000 työpaikkaa, mikä tarkoittaa että yli puolet tehtaan ihmisväestöstä sai etsiä uusia hommia. Tilanne ei ole sen turvallisempi muillakaan aloilla: 80 % lääkärien töistä voisi ihan hyvin hoitaa tekoäly ja Gartnerin arvion mukaan joka kolmas työpaikka lähtee alta vuoteen 2025 mennessä – alasta riippumatta. Hurjia lukuja, ja luultavasti ne ovat vielä alakanttiin.

Sama tilanne on periaatteessa jo nytkin, kun kotimaassa tulee edullisemmaksi istua kotona nyhtämässä nenäkaivantoa kuin liukuhihnalla liimaamassa kapuloita. Muutos tulee olemaan kuitenkin kuumottavampi, koska kuten nytkin, tulevaisuuden työmarkkinatilanne johtuu kysynnästä ja tarjonnasta: jos robotit tekevät tekoälyjen suunnittelemat tuotteet edullisemmin ja laadukkaammin kuin työehdoista kitisevät lihasäkit, on ihan turha ihmetellä miksei työtä riitä kaikille.

Jos kaikki menee hienosti, kaikkien ei edes tarvitse käydä töissä. Kun robotisaatio ja tekoälyn kehitys vääjäämättömästi painavat elämisen perustarpeiden kustannukset edullisemmaksi kuin ikinä, myös ihmisarvoisen elämän ylläpitohinta halpenee. Suomeksi sanottuna, saa istua kotona kelteisillään aivot virtuaaliavaruudessa, samalla kun robotti-Riitta (tai -Reijo) huolehtii myös muista lihaisista tarpeista. Vaikka muutos ei tapahdukaan ihan hetkessä, meidän jälkeläisemme eivät enää tule muistamaan mattojen tamppaamisesta tuon taivaallista. Hyvä jos itsekään enää muistaa miten se hoituu.

Ihmiset osaavat olla kuitenkin tyytymättömiä vähäänkin. Onnellisuus tunnetusti mitataan vertaamalla omaa elämää ja aineellista omaisuutta naapureihin ja tuttuihin, joten aina pitää saada jotain vähän enemmän. Ja koska kaikille ei nyt kuitenkaan voi sitä Mersua antaa oman mökin rantaan ajelua varten, täytyy olla mekanismi jolla ihmiset voivat hankkia halutessaan itselleen lisää onnea ja elämyksiä. Sen mekanismin paras työkalu on aina ollut ja tulee vastaisuudessakin olemaan valuutta, ja sitä saa vain muilta ihmisapinoilta. Se tarkoittaa, että työtä pitäisi pystyä tekemään.

Mutta mitä tekemistä on sellaisilla ihmisapinoilla, jotka ovat liian tyhmiä tekoälyiksi, liian nakkisormia robottien työkavereiksi ja liian veemäisiä asiakaspalveluhommiin? Valitettavasti, ei kauheasti mitään. Kyvyttömän ja haluttoman ihmisorjakkeen kohtalo on luultavasti tyytyä ryystämään hyperorgaanista kasvisproteiinipirtelöä kotisohvalla. Toivottavasti Robinsonin-Temptation-island-dendrofiilille-lapsimorsiamet-hästäg-Suomi kauden numero 34 jaksot kiinnostavat, koska ainoa kontribuutio yhteiskunnalle tulee olemaan tissibotti-Tiinan ja kurvibotti-Katrin väliseen voittajaäänestykseen osallistuminen. Jos tällainen tulevaisuudenkuva ei miellytä, kannattaa alkaa todellakin miettimään, mikä on oma vahvuus tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Tämä onkin yksi lisäsyy, miksi tarvitaan jonkinlainen uudistettu perustoimeentulon muoto. Nykyinen työn välttelyyn ja ammattiyhdistysliikkeiden etujen ylläpitämiseen lukkiutunut systeemi ei toimi, ja tulevaisuudessa se toimii vielä huonommin. Elina Lepomäen Libera-ajatuspajassa hahmottelema perustili on yksi mahdollinen apuväline (disclaimer: olen Elinan tukijoukoissa, vaikka en Kokoomukseenkaan kuulu. Elina on vaan fiksuinta mitä Suomelle voisi tapahtua).

Tekoäly terveydenhuollossa – missä mennään?

AI terveydenhuollossa
Suomalaisen terveydenhuollon tietotekninen tilannekuva vuodelta 2016. Kuva: Wikimedia & Dreamscope.

Tekoäly ja terveys ovat sanapari, jotka aiheuttavat monessa ihmisessä jännityksensekaista ahdistusta. Monelle tulee mieleen tietokonelääkäri, joka arpoo diagnooseja pokerimusiikin saattelemana. Tai kliininen robottilekuri, joka suorittaa leikkauksia itsenäisesti. No, tuosta jälkimmäisestä ei olla enää niin kaukana. Pari viikkoa sitten robottikirurgi STAR kursi sian sisuksia kasaan varsin onnistuneesti. Vaikka robokirurgi ei nyt ihan heti tulekaan osaksi Gigantin kodinkonevalikoimaa, kehitysaskel on kuitenkin melkoinen. Pehmytkudoskirurgia kun ei ole ihan sitä helpointa alaa sähköisille saksikäsi-Edwardeille.

Samaan aikaan maailmalla tapahtuu terveydenhuollon ja tekoälyn rajapinnassa melkoisesti muutakin mielenkiintoista. Shanghaissa testattiin onnistuneesti neuroverkon käyttämistä vatsataudin leviämisen arvioimisessa ja Cary-instituutin tutkimuksessa käytettiin tekoälyä jyrsijöiden kannan kasvun arvioimisessa (mikä on merkittävä tekijä kulkutautien ennakoimisessa). UNICEF käyttää apunaan AI-pohjaista järjestelmää Sambialaisten nuorten HIV/AIDS-kysymyksiin vastaamisessa tekstiviesteillä, ja EVE-robotti kehittelee lääkkeitä. Esimerkkejä on iso kasa, ja uutisia tulee lisää lähes päivittäin.

Tekoälytutkimuksen isoimmat hyödyt tulevat kuitenkin isoja datamääriä käsiteltäessä. Erilaisia asiantuntijajärjestelmiä on ollut olemassa jo pitkään, mutta nyt tietokoneet osaavat jo oppia itsenäisesti. Esimerkiksi Googlen DeepMind sai pääsyn englantilaisten potilastietojärjestelmään, tarkoituksena oppia tunnistamaan potilastiedoista sellaiset potilaat, joilla on riski sairastua akuuttiin munuaistautiin. Kyseessä on ”vain” 1.6 miljoonan potilaan tiedot, mutta siinä on melkoisesti massaa keinoälyn kouluttamiseksi. Tuollaisen applikaation hyödyt ovat merkittävät ja selkeät, koska tekoälyn avulla pelastuu ihmishenkiä. Tietenkin moni foliohattu on repinyt tästäkin peliverkkarinsa, mutta se on odotettavissa. Yksityisyydensuoja ja terveystiedot ovat hankalia asioita jo ihan tavallisessa byrokratiassakin, saati sitten, kun kyseessä on kansainvälisen teknologiajätin tekoälyprojekti.

Mutta mitä sitten tehdään meillä? Meillä rakennetaan Apottia ja kanniskellaan potilaskertomuksia lääkäriltä toisella paperiprintteinä, koska järjestelmistä ei edes välity tietoja yksityisten ja sairaaloiden välillä. Apottikin on sen kokoluokan hallintohimmeli, että katastrofin loppulaskulle tulevat kalpenemaan niin Talvivaarat ja Olkiluodotkin. Robottiavusteista kirurgiaa meillä sentään onneksi harrastetaan, mutta se ei riitä. Minä ainakin haluan, että tietojani louhii mieluummin terhakas tekoäly kuin väsähtänyt välskäri.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.