Yksi asukokonaisuus tuo mielenrauhaa

Paitoja.

En muista tarkkaan, milloin aloin pukeutua samoihin vaatteisiin työkuvioissa (siis identtisiin vaatteisiin, en samoihin vaatteisiin joka päivä). Luulen että se tapahtui siinä kohtaa, kun oli helkkarinmoinen kiire ja samaan aikaan piti miettiä, mitkä housut käyvät minkäkin paidan kanssa. Kun esikoinen roikkuu jalassa ja yrittää samalla kurlata suunsa tulikuumalla kahvilla, asukokonaisuuden miettiminen on ehkä viimeinen asia mitä haluaa tehdä.

Olen huomannut, että samanlaisiin vaatteisiin pukeutumisesta on pari etua:

  1. Säästyy aikaa ja vaivaa.
  2. Säästyy energiaa olennaiseen.

Tietenkin tässä kuviossa myös menettää. Moni haluaa pukeutua erilaisiin vaateparsiin ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli. Valitettavan usein juuri kukaan ei kuitenkaan huomaa vaatteita, elleivät ne pistä silmään joko hyvällä tai huonolla tavalla, joten en koe tätäkään ihan hirveänä menetyksenä.

Maailmalla on muitakin, tunnettuja monopukeutujia, esimerkiksi mr. Facebook ja edesmennyt Steve Jobs. Myös Barack Obama käyttää vain kahta pukua. Jos sinäkin siis haluat säästää aikaasi olennaiseen, kippaa 99 % vaateparrestasi pelastusarmeijalle. Muista kuitenkin hankkia ensin riittävästi samanlaisia vaatteita, ettei tule työkavereilta sanomista.

Uusi kämppä, uudet kuviot

Viimeinen vuosi on ollut kohtuullisen turbulenttia aikaa siviilipuolella. Ensin murtui selkä ja tapasin herra mölön. Nyt sitten laitettiin ns. lusikat jakoon. Isoimmat itkut on itketty, poikien tapaamiskäytännöistä sovittu ja omat kamat on kiikutettu uuteen kämppään. Ja tietenkin Ikeasta on käyty täydentämässä tarpeelliset kodin tarvike-esineet.

Vähäistä omaisuutta pakkaillessa tuli mietittyä, että mitä tavaraa sitä oikeasti haluaa kantaa mukanaan. Omassa elämässä on takana kuitenkin parisenkymmentä postiosoitetta, joten voisi ajatella, että ylimääräistä rojua ei pääsisi kovin helposti kertymään. Jostain kumman syystä joka muutossa mukaan on kuitenkin tarttunut kaikenlaista roinaa, jota ei välttämättä haluaisi enää raahata seuraavaan paikkaan.

Itse valitsen omaisuuden yleensä näillä perusteilla:

  1. Tarvitsenko tätä?
  2. Rakastanko tätä?
  3. Onko se kaunis?
  4. Liittyykö tähän esineeseen joku tärkeä muisto tai tarina?

Jos yksikään näistä kohdista ei kilistele kelloja, ei esineen omistamiselle oikeastaan ole mitään pointtia, ja kaman voi ihan hyvin tunkea kierrätykseen tai roskikseen. Samalla logiikalla valkkasin sitten omaisuuteni tässäkin siirtymässä. Mukaan lähti vain rakkaita ja tärkeitä esineitä.

Ja mitä sitten tein aivan ensimmäiseksi? Tietenkin virittelin uskollisen Arcam -stereoni System Audio -kaiuttimineen.

tarkeimmat-ensin

Tärkeät asiat ovat vähän vaikeampia

Kyllä, tämä on kirjoituskone.
Kyllä, tämä on kirjoituskone.

Tiedän olevani joissain asioissa kovin ristiriitainen ihminen. Mielestäni tietotekniikka on parasta mitä ihmiskunnalle on tapahtunut. Valtava määrä tietoa on käytettävissämme aivan marginaaliseen hintaan, mihin kellonaikaan hyvänsä. Hyppäykset teknologiassa mahdollistavat uusia ja hienoja työkaluja, tieteen läpimurtoja ja kokemuksia. Arki muuttuu nopeammin kuin ikinä. Sen suhteen on hieno hetki olla elossa.

Samaan aikaan huomaan, miten tärkeitä analogiset asiat ovat.

Kirjoitin ystäville kiitoskirjeitä kirjoituskoneella, ja se oli välillä tuskaisen vaivalloista. Mekaaninen kirjoituskone on raskas kirjoittaa, ja virheitä ei saa tulla. Tämänkin blogikirjoituksen olisin joutunut kirjoittamaan monta kertaa uusiksi. On kuitenkin aivan eri asia lähettää kiitostekstiviesti kuin kirjoittaa sellainen mekaanisella kirjoituskoneella.

Tärkeät asiat saavatkin olla vähän vaivalloisia.

Leica M6

Liha on heikko. Välillä suorastaan ahdistaa, miten helposti sitä irtaantuu vanhoista laitteista ja himoaa uusia. G.A.S. (Gear Acquisition Syndrome) elää vahvana. Räpsittyäni pari rullaa Lomolla tajusin, että filmin veto on todella kova. Sain JAS-kamerasta sen verran hyvän tarjouksen Leica M6:n rungosta, että ei ihan hirvittävän kauaa tarvinnut miettiä. Leica M6 kotiin ja M9 myyntiin.

Leica M6

Leica M6 on aivan puhdas filmikamera. Sen ainoa elektroniikka on sisäänrakennettu valoisuusmittari. Kamerassa ei ole automaattiasetuksia, erilaisia kuvausohjelmia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ainoat säädöt ovat ISO (jos patteri kuolee, tämäkään ei toimi ja valoitusajan joutuu arvioimaan manuaalisesti) ja suljinnopeus. Loput säädöt ovat linssissä (aukko ja tarkennus).

Hyvät puolet:

  • Todella hyvä kädessä. En tiedä mistä se johtuu, mutta vaikka mittasuhteiden puolesta M6 on lähes identtinen M9:n kanssa, M6 tuntuu pienemmältä ja istuu käteen paremmin.
  • Suljinäänet <3.
  • Todella kovalaatuinen ja jämerä runko. Tämä tuntuu kädessä kameroiden Rolexilta.

Huonot puolet:

  • Liian pieni suljinaikarulla. Siihen ei yllä kovin helposti, kun kamera on silmällä. Tässä mielessä Leica M6 TTL voisi olla parempi.

Viikon ammuskelun jälkeen en yhtään ihmettele, miksi M6 on edelleen filmiharrastajien suosikki.

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.