Mistä tunnistat väkevän viestin?

Jokaisen mielipidekirjoituksen tarkoitus on tavalla tai toisella herättää lukijoissa tunnereaktio. Silti hämmentävän usein keskinkertaisetkin kirjoitukset herättävät lukijoissa reaktioita kuten ”väkevä”, ”puhutteleva” tai ”syvällinen” – ilman että teksti olisi välttämättä mitään näistä.

Kommunikaatiossa on useita eri tasoja. Kuvitellaan, että kirjoittaja haluaa viestiä surunsa syvyyden mahdollisimman tehokkaasti. Otetaan esimerkki löysimmästä versiosta haastavimpaan:

”Vituttaa.”

Tämä on vähän alatyylinen, mutta toimii kaikille. Jokainen ymmärtää, että nyt on vähän huono olo, ja ehkä toinen voisi kaivata vaikka hymyä ja halia.

”Vituttaa kuin pientä oravaa, jolla on pähkinä jäässä.”

Sama humoristisella kulmalla, vähän kuvailevampana. Toimii yleensä sosiaalisessa mediassa.

”Olen surullinen.”

Ei niin alatyylinen kuin edellinen, mutta edelleen aika pintapuolinen raapaisu, joka ei kerro mitään tuskan syvyydestä.

”Itken.”

Tässä on jo mukana tekemistä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänellä on niin paha olo, että hän itkee. Vaikuttavuus riippuu siitä, miten hyvin lukija kirjoittajan tuntee, ja millaiset tunteet hänellä ovat kirjoittajaa kohtaan.

”Puhelimeni on liukas kyynelistä.”

Nyt ollaan jo melkein asian ytimessä. Lukija melkein tuntee, miten hankalaa kosketusnäytöllistä puhelinta on käyttää, jos se on kyynelistä liukas. Suru on melkein käsin kosketeltavaa.

”Minusta tuntuu samalta kuin sillon kun koirani kuoli.”

Aletaan lähestyä ahdistuspiikin huippua, mutta ei olla vielä ihan siellä.

[Seuraava lause ei ole herkimmille ja eläinrakkaille lukijoille!]

”Tuntuu samalta kuin silloin, kun isä tappoi koiranpentuni vasaralla.”

Tässä ei tarvitse arvailla miltä kirjoittajasta tuntuu. Tietenkään kaikkea viestintää ei kannata vetää överiksi ja alkaa heti maalailemaan hurmeisia näkymiä. Mutta kannattaa säästää ne kehusanat viestintään, joka oikeasti saa sydämen räjähtämään.

Viesti on vasta sitten väkevä, kun pala on kurkussa lukijalla, ei kirjoittajalla.

Seuraava kirja: 50 keissiä tekoälystä

Viime viikolla vedettiin nimet kustannussopimukseen. Seuraava kirja (huh, onko se jo viides?) julkaistaan 2017 alkuvuodesta, ja sen työnimi on ”50 keissiä tekoälystä – Kuinka kone voittaa ihmisen?”. Kirja on osa Kauppakamarin sarjaa, ja ideasta kiitos kuuluu Katleenalle.

Tiedätkö sinä yrityksen, joka sopisi haastateltavaksi kirjaan? Etsin haastateltavaksi yrityksiä, jotka ovat ottaneet tai ovat ottamassa käyttöön erilaisia tekoälysovelluksia (asiantuntijajärjestelmät, neuroverkot, deep learning, NLP ja niin edelleen). Ilmianna kommenteissa tai sähköpostilla.

50 keissiä tekoälystä – kuinka kone voittaa ihmisen?

Älä yritä! uunista ulos

On ollut kohtuullisen kiire viimeiset viikot. Tiesin jo vuoden 2014 lopulla, että toukokuu on kiireinen. En tosin tiennyt, että se olisi näin kiireinen. Ensin käytiin yritysostoksilla, sitten kirja tuli ulos ja pidettiin julkkarit. Julkkareissa pidin pienen esityksen omasta yrittäjän historiastani (slidet ohessa).

Nyt ehtii jo ajattelemaan blogikirjoituksiakin. :)

Kansi vaihtoon, eli luottaako tunteisiin vai testiin?

Älä yritä! -kirjan käsikirjoitus on nyt taittoa vaille valmis. Kuten aina kirjojeni kanssa, haluan itse sörkkiä kirjan visuaalista ilmettä tässä kohtaa prosessia. Koska kirjan kannella on iso merkitys, on todella tärkeää, että kanneksi valikoituu sellainen joka myy parhaiten. Mutta miten sitten valita sellainen kansi joka myy?

Luonnollisinta on tietenkin mennä perstuntumalla ja tehdä sellainen kansi kuin mistä itse tykkää. Tässä on kuitenkin se ongelma, että tuolloin ei voi vielä tietää mitä potentiaaliset ostajat kannesta ajattelevat. On ihan sama, miten paljon kannesta itse tykkää, jos kauppa ei käy.

Seuraava looginen askel onkin sitten kohderyhmältä kysyminen. Järjestin asiasta huutoäänestyksen netissä ja kasvotusten, ja sen perusteella valikoitui potentiaalinen suosikki. Kysely on hyvä työkalu, mutta ihmiset kuitenkin usein puhuvat toista ja tekevät toista. Toinen iso asia on myös se, että kyselyyn vastanneet eivät välttämättä olleet kuitenkaan kirjan kohderyhmää – eli ostajia.

Paras tapa valita kansi on kuitenkin selvittää ihmisten ostohalukkuus. Kun kirja tuli ennakkomyyntiin, pääsin testaamaan kansien toimivuutta oikealla datalla. Laitoin sivustolle linkin verkkokauppaan eri kansiversioiden kanssa. Vaikka pelkkä linkin klikkaaminen ei kerrokaan konkreettisesta ostoksesta (moni jätti varmasti kirjan ostamatta, mutta sitä tietoa minulla ei ole), se kertoo kuitenkin riittävästi ostohalukkuudesta kannen valinnan kannalta.

Valitsin testiin neljä erilaista kantta:

  1. Kultaharkot mustalla pohjalla.
  2. Yrittäjä astuu tyhjän päälle (sininen + oranssi).
  3. Yrittäjä harmaassa vesisateessa (harmaa ja oranssi).

Sen lisäksi otin mukaan neljänneksi vaihtoehdoksi ns. mustan hevosen, jossa yhdistin kannen 2. ja 3. piirteitä.

Kannet

Testauksessa käytin Google Analyticsin Experiments-toimintoa, joka tarjoilee kävijöille automaattisesti eri versioita ja yrittää sitten päätellä mikä puree parhaiten. Pienen säädön jälkeen testi pyörikin 17 päivää, jonka jälkeen lopetin testin manuaalisesti. Lopputulos olikin sitten kivuliasta katsottavaa: kaikki variaatiot hakkasivat alkuperäisen (tosin pienellä marginaalilla), ja selkein voittaja pieksi alkuperäisen kaksi kertaa paremmalla konversiolla.

Käyrä

Arvaatte varmaan, mikä kansi valittiin? Jep.

Voin vain kuvitella sitä hampaiden narskuttelua Kauppakamarilla, kun pyysin vaihtamaan kannen. Anteeksi. ;)

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.