Toimitusjohtajan työjärjestys

Jokainen muistaa varmaan, millainen oli koulun lukujärjestys? Viikko oli jaettu selkeisiin, tunnin mittaisiin blokkeihin, ja yhdellä silmäyksellä näki millainen viikko oli tulossa. Tuntitietojen lisäksi lukujärjestykset tietenkin kuvasivat ihmisten mielenkiinnon kohteita: omat lukujärjestykseni olivat piirretty täyteen jalokiviä ja monstereita, joidenkin lukujärjestykset olivat lähinnä täynnä räkää ja ralliautoja.

Yrityksen kasvaessa ja kehittyessä hoidettavien asioiden ja piiskattavien prosessien määrä kasvaa huomattavasti. Pienet ja vähemmän tärkeiltä tuntuvat asiat pääsevät unohtumaan ja hautautumaan arjen työkuorman alle. Kontrollifriikki kun olen, niin tällainen peli ei vetele. Tarvitsin selkeän ja toimivan lukujärjestyksen.

Ensimmäiseksi listasin kaikki asiat kuukauden ajalta, jotka minun henkilökohtaisesti täytyy tehdä, valvoa tai huolehtia. Lista oli yllättävän pitkä ja sekava. Karsittuani päällekkäisyydet delegoin itseltäni sellaiset työt, jotka minulle eivät varsinaisesti kuulu. Sitten kasasin lopuista tehtävistä työjärjestyksen, josta näkee yhdellä vilkaisulla mitä jokaisena päivänä täytyy saada aikaiseksi.

Tällaisella lukujärjestyksellä minä yritystäni pyöritän. Klikkaamalla kuvaa saat pdf-version.

Tässä hieman tulkinta-apua lukujärjestykseeni:

Lukujärjestyksessä näkyy tietenkin myös aucorlaisia: Alina on mahtava ja tehokas projektipäällikkömme, Janne Ala-Äijälä vastaa yrityksemme teknologiasta, ja Rami on taas aisaparini myynnissä.

Lukujärjestys on siis oikeastaan kuukausinäkymä kaikkiin firman päätason prosesseihin ja osioihin (markkinointi, myynti, talous, ihmiset, prosessit ja tuotanto). Jotta firma pyörisi sujuvasti, tiettyjen prosessien täytyy kulkea päivä-, viikko- ja kuukausitasolla. Päivätason prosessit ovat lähinnä operatiivista toimintaa ja byrokratiaa, kuten ostolaskujen hyväksyntää ja myyntityötä. Minulla on yhtenä päiväprosessina aina myös inbox 0, joka helpottaa stressiäni (jos kaipaat sähköpostin käsittelyvinkkejä, niitä on täällä). Viikkotason prosessit ovat enimmäkseen valvontaa ja ihmisten ohjausta. Kuukausitason prosessit taas huolehtivat siitä, että pysytään strategiassa ja isossa kuvassa oikealla polulla.

Pistä sinäkin itsesi ruotuun lukujärjestyksellä. Ajankäyttösi oli täydellisesti järjestyksessä, kun tönötit vielä pulpetissa.

KPS youtubessa!

Tein elämäni ensimmäisen videon Youtubeen. En varmaan muuten olisi lähtenyt urakkaan, mutta jos Parantainenkin näkee videot järkeväksi touhuksi niin kai se sitten on minunkin kokeiltava.

Ensimmäiseksi aiheeksi valitsin kassavirtaprojektion, koska sen kanssa jouduin aloittelevana yrittäjänä kaikkein eniten taistelemaan. Siitä on myös kaikkein eniten hyötyä, jos ei yhtään tiedä miten firman raha-asioita pitäisi oikein hallinnoida.

On muuten kohtuu hankalaa touhua, kun on introvertti. Kirjoittaessa pystyy revittelemään ihan kivasti, mutta videolla ei vaan saa itsestään vielä irti samaa raivoa kuin kirjoittaessa. :D

Pistä kanava tilaukseen!

Elina presidentiksi! Tai edes puheenjohtajaksi

Varoitus: tässä kirjoituksessa loukkaan melkein jokaista puoluekantaa.

En ole poliittisesti kovin aktiivinen ihminen, vaikka minulla onkin varsin selkeitä mielipiteitä. Tämä on antanut paljon liikkumavaraa vaaleissa, kun on pitänyt valita sen hetken kannalta fiksuimmat ehdokkaat. Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska oman ja perheen kannalta alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Aina vain heikompaan suuntaan menevä talous ja alituinen kolmikantakuopan kaivaminen ajavat tätä maata tehokkaasti jyrkänteeltä. Samaan aikaan tapahtuva jatkuva päätöksenteon vatulointi, näköalattomuus ja johtajuusvaje syövät miestä. Vaihtoehdoiksi on tällä hetkellä lukkiutumassa tilanteen nieleminen sellaisenaan, muutto muualle tai sitten muutoksen ajaminen. Kokeillaan nyt kuitenkin ensin muutoksen ajamista.

Elina presidentiksi
Kaksi kylmäsydämistä kapitalistia.

En ole löytänyt poliittista kotia mistään puolueesta, koska jokaisessa isommassa puolueessa ovat omat käsittämättömät sokeat pisteensä. Vihreillä se on ydinvoima ja kaikenlaisten värienhaistelijoiden fanittaminen, kepulla kritiikitön maakuntakeskeisyys, rkp:lla kielikysymykset, persuilla sikaniskojen rasismiölinä, demareilla totaalinen ymmärtämättömyys talousasioissa sekä vasemmistoliitolla Venäjän nuoleskelu ja wannabe-anarkismi. Kokoomuksen ongelmana on taas EK:n hännystely ja sellainen yleinen päämäärättömyys, kun yritetään olla niin jotenkin koko kansan omaa puoluetta. Kaikissa puolueissa tympii kuitenkin eniten se, että mennään kaikessa tunteet edellä. Meneillään on jokin emotionaalinen kilpailu siitä, kuka saa uhriutua eniten ja loukkaantua verisimmin. Poliittisia irtopisteitä pystyy keräämään olemalla vaikka tarpeeksi rasittava tai säälittävä. Siksi tuntuikin todella raikkaalta tuulahdukselta, kun Elina Lepomäki lähti Kokoomuksen pj-kisaan mukaan. Nyt jos koskaan tarvitaan tiukkaa asiantuntijaosaamista ja kiihkotonta johtamista (se on kai sitä kylmäsydämisyyttä).

Elinan piti olla puhumassa yrittäjäpäivillä viime vuonna, mutta silloin eivät valitettavasti tähdet olleet oikeassa asennossa. Viime maanantaina pääsin kuitenkin korjaamaan tilanteen, kun Kokoomuksen pj-ehdokkaat olivat vaalikiertueella vanhassa pääkaupungissa. Kun muut jonottivat kättelemään Stubbia ja Orpoa, itse ryntäsin suoraan Elinan puheille (se oli yllättävän vaikeaa, koska joutui kampittamaan tieltä melkoisen lauman toimittajia). Itse jutustelusta ei tietenkään tullut mitään, koska jalat olivat ihan spagettina enkä keksinyt mitään fiksua sanottavaa. Mulla käy aina samalla tavalla kun pääsen tapaamaan idoleita. Samalla tavalla kävi myös alfa-nörtti Hyppösen kanssa.

Lyhyt tapaaminen vain vahvisti sitä kuvaa, mikä Elinasta on julkisten esiintymisten ja perustili-kirjoitusten pohjalta tullut: vahva, esiintymiskykyinen ja kompetenssiltaan osaava johtaja. Hankala kuvitella parempaa valintaa Kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Hyvä Kokoomus: valitkaa nyt ihmeessä Elina, jos haluatte joskus nousta itse kaivamastanne kuopasta. Muilla ehdokkailla voi olla enemmän poliittista kokemusta, mutta Elinalla on selkeästi paras kompetenssiosaaminen finanssi- ja businessmaailmasta – eikä vain paikallisen nakkikioskin pyörittämisestä, vaan kansainvälisestä bisneksestä. Elinan valinta on myös lähes pomminvarma keino ahmia pienyrittäjien äänet – ne, jotka luovat yli 96% tämän maan uusista työpaikoista. Se on muuten se sama porukka, jonka muroihin olette EK:n kanssa lorottaneet jo liian monta vuotta.

Disclaimer: olen nähnyt Elinan vain kerran, eikä Elina omista minua eikä palaa firmastani. Hän on vain parasta mitä Suomelle voisi tapahtua. 

Kapitalistin kasvatusopas, osa 3: pankit

Esikoisemme suoritti urotyön, kun antoi poistaa ihan helkkarin ison tikun sormesta. Sen seurauksena hän sai palkkioksi kokonaista kolme Angry Birds-kolikkoa (heijastimia, joista on jostain syystä nauhat katkeilleet). Yhden kolikon markkinahinta on 20 kolikkoa, joten potti oli ihan kohtalainen pienelle miehelle. Koska kauppaan mentäessä ei ole mielekästä kanniskella mukana kuuttakymmentä pokerimerkkiä lilliputtitaskuissa, pääsimme ohimennen opettamaan pankkitoiminnan perusteet.

Ensimmäiseksi tietenkin kolikot laskettiin tarkasti yhdessä, ettei vahingossakaan vaan anneta katteettomia sitoumuksia. Sitten vaimo kirjoitti kolikkomäärän lapulle, jota vastaan sitten esikoinen voi rahaansa käyttää. Tämä vastaa melko tarkkaan sitä tilannetta, mihin tarpeeseen pankit alunperinkin syntyivät.

”Nyt on kätevää, kun kaikki ei näe että mulla on paljon kolikoita.”

Näin on, poikaseni. Näin on.

Mitähän seuraavaksi… osakemarkkinoiden perusteet?

Pankkitoiminnan perusteet

 

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.