Luulin, että nelipäiväisestä työviikosta fantasiointi olisi jo tässä kohtaa hieman rauhoittunut, mutta mitä vielä. Tietenkin asiaan vaikuttaa poliitikoiden krooninen vaalikiima, ja irtopisteitä pitää hankkia keinolla millä hyvänsä. Keppihevoseksi käy vaikka "tutkimus", jonka perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä yhtään mistään.
Selkeyden vuoksi sanon heti tähän alkuun, että en ole kuukausipalkan ystävä yleensäkään. Aikaan sidottu palkka kun palkitsee töiden tekemisen näyttelemisestä erityisesti asiantuntijatyössä. Se on myös yleissitovassa palkkamallissa tulonsiirto ahkerilta laiskoille. Aikaan sidottu palkka lisää myös organisaation palavereiden määrää merkittävästi – palaverit kun ovat tehokkain tapa esittää työntekoa skaalatusti isommalla joukolla.
Tämä on kuitenkin se status quo, ja sillä mennään.
Mutta nelipäiväisen työviikon kaipuun takana ovat mielestäni aivan muut syyt kuin ahneus (vasemmiston tai oikeiston, kumpaa sitten edustatkaan). Uskoisin, että suurin syy on kaipuu työrauhaan.
Asiantuntijatyössä on nimittäin kolme olennaista pointtia, jotka jokaisen johtajan pitäisi tietää:
Janne K. Jääskeläinen. Olen omistajayrittäjien neuvonantaja, TMC-sertifioitu tervehdyttämiskonsultti ja Korporaatiot kuntoon! -kirjan kirjoittaja. Kirjoitan perjantaisin uutiskirjeen, jota lukee yli 1 000 kaltaistasi yrittäjää.
