Kuru

Saatiin akustotaulu viimein seinälle. Sen lisäksi, että se näyttää mielettömän hienolta livenä, taulu vähentää äänen kaikumista ihan tolkuttomasti. Äänimaailman rauhoittaminen auttaa kummasti lasten aiheuttamaan hälinään.

Taulu ei ole vaan random kuvio, vaan siinä on taustalla myös tarina.

Taulu muistuttaa minua tekemästäni konkurssista, pinnallisista haaveista, karisman vaarallisuudesta, talouden realiteeteista ja jo poismenneestä isästäni. Mikään yksittäinen muisto ei ole varsinaisesti hyvä, mutta ei enää hirveäkään. Asioiden muistelu ei esimerkiksi saa minua enää fyysisesti voimaan pahoin, mutta ei myöskään hymyilemään. Ne ovat vain tärkeitä muistoja.

Ja mikä tuo kuvio sitten on? Se on karttakuvan approksimaatio Lapissa olevasta kurusta, johon kristallisoitui koko isäni liiketoiminnan ja mielenterveyden ongelmat. Hän kuvitteli löytävänsä sieltä rikkauksia ja erityisesti kultaa. Kultaa löytyi kyllä, mutta tuossa taulussa on enemmän kultaa lehtikultana kuin mitä jäi loppujen lopuksi viivan alle.

Ja se on tosi vähän.