Tämän riskityypin lähes jokainen yrittäjä missaa

Tyypillisesti suoraan edessä olevat riskit yrittäjän elämässä ovat suhteellisen helppoja tunnistaa: kassa loppuu kesken, iso asiakas lähtee tai tärkeä työntekijä ottaa ritolat.

Kun sitten tekee päätöksiä vaihtoehtojen A, B ja C väliltä riskien välttämiseksi, voi käyttää erilaisia työkaluja riskien vaikutusten minimoimiseen: kassavirran turvaamiseksi voi käyttää kassavirtalaskelmaa, yhden ison asiakkaan riskiä voi laimentaa hankkimalla enemmän pienempiä asiakkaita ja työntekijöistä voi pitää kiinni huolehtimalla työpaikan ilmapiiristä.

On kuitenkin yksi riskityyppi, jonka lähes jokainen yrittäjä missaa. Moni yrittäjä kyllä alitajuisesti tunnistaa ongelman ja reagoi tähän riskityyppiin, mutta ei kuitenkaan osaa selittää, mistä on kysymys.

Tarkoitan tietenkin tekemättömyyden riskiä.

Moni ajattelee, että ”ei” tai ”ei juuri nyt” on passiivinen ja turvallinen päätös. Todellisuudessa reagoimattomuus on kuitenkin yhtä aktiivinen ja riskialtis päätös kuin mikä hyvänsä muukin päätös. Esimerkiksi ”stop”-napin painamatta jättäminen linja-autossa on taatusti aktiivinen päätös, jonka seurauksena joutuu kävelemään enemmän. Sama pätee elämässäkin yleisestikin.

Sille on syynsä, miksi emme tunnista tätä riskin tyyppiä kovin herkästi.

Hermostomme on viritetty reagoimaan nopeasti saatuun palautteeseen. Esimerkiksi laittamalla sormen tulikuumalle levylle oppii aika vikkelään, että niin ei kannata tehdä. Jos aikaväli päätöksen ja seurauksen välillä venyy liian pitkäksi, oppimista ei tapahdu. Siksi tätä riskin tyyppiä ei opi luontaisesti hallitsemaan, vaan se vaatii harjoittelua.

Tunnistettuja riskejä on suhteellisen helppo arvioida ja laskeskella, mutta miten arvioida sen kustannuksia, että ei vaan tee mitään?

Tähän on onneksi helppo nyrkkisääntö: passiivisuudella on aina joku vaihtoehtokustannus. Yleensä se hinta on kämmätty tarjouskilpailu, hävitty markkinaosuus tai menetetty mahdollisuus. Asioilla on aina oma aikaikkunansa, ja ikkuna on harvoin auki loputtomiin.

Kun punnitset päätösvaihtoehtoja, mieti myös mikä on passiivisuuden hinta: miten käy jos kaikki kilpailijasi esimerkiksi menevät johonkin suuntaan, mutta sinä et?

Passiivisuuskin on päätös. Kun teet päätöksiä, käytä ainakin hetki sen pohtimiseen, että tiedät mihin suuntaan kaikki muut ovat menossa. Sinun ei tarvitse mennä aina sinne minne sopulilauma säntää, mutta sinun ei kannata myöskään kaivautua poteroon vain siksi, että pelkäät.