Oletko yökyöpeli vai aamuvirkku?

Olen ollut yökyöpeli niin kauan kuin muistan. Jo pienenä tykkäsin lukea kirjoja yömyöhään ja olin tietokoneellakin niin pitkään kuin vain mahdollista.

En tiedä, onko unirytmini syynä kronotyyppini vai lapsuuden traumat, mutta joka tapauksessa minulle luontaisin nukkumaanmenoaika on 24.00 ja 02.00 välillä. Olen aina joskus yrittänyt säädellä heräämisaikaani jotenkin yhteiskuntakelpoisemmaksi, mutta siitä ei ole ikinä tullut mitään (kokeilin esimerkiksi herätä aamuviideltä, mutta jostain syystä muu perhe ei arvostanut ylipirteää yli-ihmistä). Lopulta kuitenkin palaan aina omaan rytmiini, ja olotilani paranee merkittävästi.

Tiedän, että jokainen meistä tietenkin haluaisi nukkua aamuisin hieman pidempään kuin mitä herätyskello antaa myöden. Mutta tässä kirjoituksessa en todellakaan tarkoita jotain tavallista aamuväsymystä. Kaltaiselleni yökyöpelille kasilta herääminen on nimittäin aivan sama kuin normaali ihminen potkittaisiin sängystä ylös neljältä tai viideltä joka ikinen aamu. Se uupumuksen tunne ei edes tunnu enää väsymykseltä, vaan joltain minikuolemalta: joka paikkaan sattuu, ajatus ei juokse, valo on liian kirkasta, kaikki käy hermoille ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan liian aikaisin herääminen on hirveä olotila.

Yökyöpeliydestä on onneksi jotain hyötyäkin, erityisesti silloin kun tekee luovaa tai keskittymistä vaativaa työtä. Toki nuo hommat onnistuvat aamuvirkuiltakin, mutta yökyöpelinä pystyn keskittymään haluamaani asiaan laserintarkkuudella silloin kun talo hiljenee ja sähköposti lakkaa laulamasta. Kun normaalilta ihmiseltä loppuu virta, minun koneeni vasta käynnistyy. Teenkin tyypillisesti merkittävimmät läpimurtoni keskellä yötä.

Jos olisin palkkatyöläinen tai jos kotona olisi vielä pieniä lapsia, tämä ei tietenkään onnistuisi. Joutuisin heräämään aivan liian aikaisin, matelemaan aamuruuhkassa muiden zombien kanssa ja esittämään fiksua kaikenlaisissa turhissa työelämän performansseissa. Se tuhoaisi sieluni alta aikayksikön.

Onneksi olen yrittäjä.

Voin säädellä omia aikataulujani aivan eri tavalla kuin tavalliset työssäkäyvät ihmiset. Aikaisimmat aamupalaverini alkavat kympiltä, ja nekin hyvin harvoin. Jos joku yrittää saada minua aamukahdeksalta jonnekin... no, siitä joutuu maksamaan ekstraa.

Jotenkin aina yllätyn, kun huomaan että yrittäjät rakentavat yrityksiään muita varten. Vaikka yhteiskunta pyöriikin enimmäkseen aamuvirkkujen ympärillä, oman yrityksen ei niin tarvitse tehdä. Yrittäjänä olemisen paras puoli on se, että yrityksensä voi rakentaa juuri itsensä näköiseksi ja omaan elämänvaiheeseen sopivaksi.

Jos olet yökyöpeli etkä kestä aikaisin heräämistä, mikset kokeilisi säätää omaa heräämisaikaasi tietoisesti myöhäisemmäksi? Voit yllättyä, miten paljon hyvää siitä seuraa.

Usein erilaisissa menestysoppaissa hehkutetaan aikaisin heräämisen arvoa. Sillä ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan mitään merkitystä, tekeekö seuraavan päivän kriittiset työt edellisenä yönä vai aikaisin aamulla – lopputulos on aivan sama kummassakin tapauksessa.