Analogiset Asiat

Jotkut asiat ovat vain parempia analogisina: musiikissa ylin hifistelyn aste ovat vinyylilevyt, ja tietenkin esimerkiksi kellot ovat parhaita analogisina. Ja koska käsialani on sysipaska, kirjoitan kaikki minulle erityisen tärkeät viestit kirjoituskoneella. Kokeilin joskus paperikalenterinkin käyttöä osana Digital Detox -strategiaani, mutta se ei oikein toiminut.

Lapsen alkkarit lattialla.

Vaikka muutos olisi valtava, se tulee aina vaiheittain

Olemme varsin huonoja huomaamaan olennaisia muutoksia. Vaikka niistä puhuttaisiin päivittäin ja joka paikassa, emme silti reagoi niihin ennen kuin on jo vähän liian myöhäistä. Olet varmaan itsekin huomannut tämän. Mieti esimerkiksi, milloin viimeksi tarvitsit: * fyysistä karttaa * kovalevyä tai muistitikkua tietojen siirtämiseen * RJ45- tai puhelinkaapelia tietokoneen käyttämiseen * paperista reseptilappua * lompakkoa tai

Perhe ja lapset

Tärkeät asiat ovat vähän vaikeampia

Tiedän olevani joissain asioissa kovin ristiriitainen ihminen. Mielestäni tietotekniikka on parasta mitä ihmiskunnalle on tapahtunut. Valtava määrä tietoa on käytettävissämme aivan marginaaliseen hintaan, mihin kellonaikaan hyvänsä. Hyppäykset teknologiassa mahdollistavat uusia ja hienoja työkaluja, tieteen läpimurtoja ja kokemuksia. Arki muuttuu nopeammin kuin ikinä. Sen suhteen on hieno hetki olla elossa. Samaan

Perhe ja lapset

Leica M6

Liha on heikko. Välillä suorastaan ahdistaa, miten helposti sitä irtaantuu vanhoista laitteista ja himoaa uusia. G.A.S. (Gear Acquisition Syndrome) elää vahvana. Räpsittyäni pari rullaa Lomolla tajusin, että filmin veto on todella kova. Sain JAS-kamerasta sen verran hyvän tarjouksen Leica M6:n rungosta, että ei ihan hirvittävän kauaa tarvinnut

Perhe ja lapset

Lomo Smena-8

Kameraharrastus otti taas uuden askeleen. Voisi kuvitella, että askel on taaksepäin, koska ostin filmikameran. Enkä mitä hyvänsä filmikameraa, vaan Lomo Smena-8:n. Se on siis kaikkinensa aivan hirveä romu, täysin mekaaninen ja vailla minkäänlaista automatiikkaa (se oli underdog ja sinä vuonna kun se tuli ulos kolhoosin tehtaalta, vuonna 1965). Olin

Perhe ja lapset

Veitsi kurkulla – kaunis on maailma

Olen ajellut partaani nyt puolitoista vuotta safety razorilla, ja isompia havereita en ole sillä vielä saanut aikaiseksi. Ajojälki on ollut mahtava, ja alkuahdistuksen jälkeen ajosta on tullut hyvin luontevaa. Sen lisäksi että hienomotoriikka on vähän kehittynyt, ei ole kauheasti tarvinnut pistää massia Giletten kalliisiin vaihtoteriin tai partavaahtoon. Sama saippuapalakin on

Perhe ja lapset

Oikeaa parranajoa

Lopetin jo teininä partakoneen käytön. Risuparran kasvattamisen sijasta olen käyttänyt Giletteä koko pienen ikäni. Aika ajoin olen miettinyt ns. oikeaa parranajoa, mutta partaveitsen kanssa säheltäminen ei ole houkuttanut. On ehkä tullut nähtyä liian monta kauhuleffaa, joissa leikataan jotain aivan muuta kuin partakarvoja. Kun Karl Filtnes kehui twitterissä (taas) oikean parranajon

Perhe ja lapset

The Dragonborn Comes livenä – huh huh

Olin kuuntelemassa viime viikolla Score-konserttia. Score on Orvar Säfströmin ja Magnus Johanssonin luoma konsepti, jossa soitetaan vain pelimusiikkia. Turun filharmoninen orkesteri soitti mahtavia yhdistelmiä mm. Call of Dutystä, Halo 2:sta, Super Mariosta, Final Fantasysta ja Skyrimistä. Pakkohan sinne oli mennä, kun tilaisuus tuli. Sabina Zweiacker pääsi ääneen vain muutaman