Jos joku asia ei toimi, sitä ei kannata jatkaa

Aloitin systemaattisesti ja innoissani Duolingon käytön osana ensi vuoden Japanin matkaa. Koska olen neuroottinen rutiini-ihminen, Duolingon ottaminen osaksi aamupunnerruksista ja meditoinnista koostuvaa aamurutiinia oli melko yksinkertaista.

Jaksoin Duolingoa kuitenkin vain 295 päivää. Ei siksi, etteikö japanin kielen opettelu olisi kiinnostanut, vaan siksi, että Duolingo alkoi ottaa päähän.

Olen aina halunnut käydä Japanissa, mutta ei ole oikein tullut saatua aikaiseksi. Viime vuonna sitten todettiin perheen kesken, että sehän kuitenkin olisi varmasti kivaa, ja eikun reissua varaamaan. Sen jälkeen onkin sitten lueskeltu matkaoppaita, mietitty ruokajuttuja ja kaikkea, mitä matkan suunnittelu pitää sisällään. Ja tietenkin pitää opiskella hieman kieltä, että ainakin tunnistaa veskikyltin ja osaa tilata vettä ja riisiä tiskiltä.

Duolingo on kuitenkin eri mieltä. Duolingon mielestä minun täytyy osata kirjoittaa kaikki kanji-merkit täydellisesti, ja erityisesti minun täytyy jostain syystä osata kertoa, että mummoni on brasilialainen.

Ymmärrän ajatuksen laajan sanavaraston taustalla, mutta eihän tuollaisella kapistuksella tee hevonhelvettiäkään. En minä halua opetella japania kielen itsensä vuoksi. Joku varmasti haluaa, mutta itse haluan vain pärjätä reissulla edes välttävästi. Ja siihen Duolingo ei sovellu kyllä yhtään.

Niinpä otin tekoälyn avuksi. The Science of Rapid Skill Acquisition -kirjan hengessä mietin, mitä kaikkea minun oikeasti tarvitsee oppia, ja päädyin tällaiseen promptiin:

Laadi minulle japanin matkasanasto ja fraasilista seuraavin ehdoin:

1. Tee korkeintaan 100 sanan lista, joka sisältää kaikkein käytetyimmät ja tärkeimmät sanat, joita todennäköisesti tarvitsen Japanin matkalla perheeni (vaimo ja kaksi teinipoikaa) kanssa.
2. Kirjoita sanat muotoon:
   1. jos kirjoitusasu on tarpeellinen: japanilaiset merkit (kanji/kana) + romaji-lukutapa + suomenkielinen käännös
   2. jos kirjoitusasua ei todennäköisesti tarvitse (esim. kohteliaisuusfraasit, yksinkertaiset arkipäiväiset sanat): pelkkä romaji + suomenkielinen käännös
3. Järjestä sanat niin, että ne on helppo oppia ja muistaa. Lisää lyhyitä muistisääntöjä, jotka auttavat muistamisessa.
4. Laadi lisäksi käytännöllinen kokoelma tyypillisiä lauseita, joita matkalla tarvitaan toistuvasti. Jaa lauseet selkeisiin kategorioihin, kuten:
   1. hotelli (saapuminen, palveluiden käyttö, lähtö)
   2. ravintola (ruoan tilaaminen, maksaminen, keskustelu tarjoilijan kanssa)
   3. liikkuminen (taksin tilaaminen, lippujen ostaminen, aikataulujen kysyminen)
   4. hätätilanteet (sairaalan löytäminen, avun pyytäminen, neuvojen kysyminen)
   5. turistikohteet (pääsyliput, ohjeiden kysyminen, perusfraasit paikallisten kanssa)

Tavoite: Tuottaa kompakti, käytännönläheinen ja muistisäännöillä varustettu sanasto + fraasikokoelma, joka palvelee perhematkaa Tokioon ja luontokohteisiin.

Lopputuloksena GPT sylkäisi melko napakan minikurssin Japanin-reissua varten. Ja olen melko varma, että tuosta listasta saa melko vähällä vaivalla rakennettua itselleen ohjelman, jolla kielenopiskelun olennaiset jutut jäävät mieleen.

Pitkän alustuksen jälkeen päästään olennaiseen bisnesneuvoon. Jos joku asia ei toimi, sitä ei kannata jatkaa. Ja jos joku asia on tarpeettoman vaikeaa, kannattaa kysyä itseltään, miksi asia pitää yleensäkään tehdä. Kun kysyy lean-hengessä riittävän monta kertaa "miksi", pääsee yleensä juurisyyhyn. Ja sitten kun pääsee juurisyyhyn, kannattaa miettiä, mikä on helpoin ja fiksuin tapa ratkaista ongelma.

On täysin ok lopettaa sellaisen tekeminen, mikä ei toimi. Fiksumpi tietenkin olisi tajunnut sen hieman aikaisemmin kuin vuoden kuluttua aloittamisesta.