Isot päätökset on tehtävä datalla, ei tunteella

Mitä isompi päätös, sitä enemmän yritän tehdä päätökset datalähtöisesti tunteiden sijasta. Päätöksentekoketjuni menee tyypillisesti näin: data → moraali → tunteet. Tunteillakin on siis merkitystä, mutta yritän miettiä tunteita vasta sen jälkeen, jos data ja moraalikompassi tukevat päätöstä. Tästä toimintamallista on tietenkin merkittävästi hyötyä yritysten tervehdyttämistyössä.

Käytän samaa toimintamallia myös siviilissä. Mitä isompi päätös, sitä vähemmän tunnetta peliin. Yhtenä esimerkkinä on painonhallinta. Laihdutin yli 40 kiloa rasvaa "väärällä" tavalla. Menin nimittäin pari vuotta sitten lihavuusleikkaukseen.

Minua ei varsinaisesti voi syyttää tiedon puutteesta. Olen lukenut laihduttamiseen liittyvää kirjallisuutta niin kauan kuin muistan, opiskellut aiheesta ja kokeillut lähes kaikkea. Olen kirjoittanut aiheesta myös kirjan, "Läski syö miestä". Seison edelleen kirjan pääviestin takana, mutta lisäisin tämän hetken kokemuksella ja tiedolla isomman painotuksen lihavuuskirurgialle.

Tietenkin olen tiputtanut painoa aikaisemmin erilaisilla keinoilla. Olen laskenut kaloreita, liikkunut enemmän, käynyt salilla sekä käynyt erilaisissa painovalmennuksissa ja ravintoterapeuteilla. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita, NLP:tä, meditointia, lääkkeitä ja positiivista ajattelua. Mikään ei valitettavasti purrut, ainakaan pitkään. Tulokset pysyivät hetken aikaa, ja sitten paino nousi takaisin korkojen kera.

Tämä on tuttu tarina monelle laihduttajalle.

Lihavuuden juurisyistä voisi väitellä vaikka kuinka pitkään. Totuus kuitenkin on, että pelkkä kalorilaskenta ja valistus eivät toimi enää siinä vaiheessa, kun kropan rasva-aineenvaihdunta, hormonitoiminta ja psykologiset käyttäytymismallit ovat menneet pysyvästi perseelleen. Kun elintavoista tulee sairaus, tarvitaan radikaalimpia korjausliikkeitä.

Kun itselle tuli ikää mittariin yli 40, oli todettava, että asialle täytyy tehdä jotain. Veriarvot olivat päin prinkkalaa, liikkuminen oli tuskaisaa ja paino vaikutti jo psykologiseen hyvinvointiin. Kello myös tikitti kovaa vauhtia: iän karttuessa painon tiputtaminen käy yhä vaikeammaksi. 50 vuoden iässä viimeistään alkaa tyypillisesti erilaisten elintasotautien dominoefekti, jota liikalihavuus vain pahentaa.

Jotain täytyi siis tehdä ennen sitä.

Koska kaikkea muuta oli kokeiltu, päädyin radikaalimpaan ratkaisuun, eli lihavuuskirurgiaan. Taustatyön jälkeen otin yhteyttä Terveystalon kirurgiin Paulina Salmiseen ja kaivoin kiltisti kuvetta. Operaatio maksoi kaikkinensa karvan alle 20 tuhatta euroa. Lihavuusleikkaukseen voi mennä myös julkisella ehtojen täyttyessä, mutta jonot ovat pitkiä, ja mielestäni on eettisempää maksaa leikkaus itse, jos siihen on mahdollisuus.

Moni pelkää lihavuusleikkausta, koska siinä on komplikaatioriskejä. Se on tietenkin totta. Leikkauspöydälle voi kuolla tai voi jäädä pysyviä ongelmia. Komplikaatioriski on kuitenkin pienempi kuin monessa muussa leikkauksessa, ja liikalihavuus on itsessään merkittävästi vaarallisempi asia kuin itse leikkaus. Jos kannat kropassasi 50+ liikakiloa ja olet ikäiseni mies, lisäsairauksien riskit ovat melkoiset. Lihavuus nimittäin lisää monenlaisten syöpien, sydäntautien ja diabeteksen todennäköisyyttä. Ja koska kaikki nämä taudit ovat matemaattisessa mielessä toisistaan riippumattomia, todennäköisyyksiä arvioitaessa ne lasketaan yhteen, eikä kerrota.

Karkeasti yksinkertaistaen laskin itselleni todennäköisyydet:

• Todennäköisyys kuolla lihavuusleikkauksessa: 0,09 %.
• Todennäköisyys kuolla 10 vuoden sisällä yleisimpiin syöpiin, diabetekseen tai aivoinfarktiin, jos ei tiputa painoa: 10,56 %.

Jaiks.

Mulle tämä oli siis lopulta aika yksinkertaista matematiikkaa. Sen takia leikkaus ei jännittänyt oikeastaan yhtään. Pikemminkin tuli kiire päästä veitsen alle.

Itse leikkaus oli suoraviivainen ja hyvin tuotteistettu operaatio. Vietin sairaalassa lopulta kaksi yötä ja noudatin kaikkia ohjeita orjallisesti. Kävelin heti kun pystyin, puhaltelin pulloon kellon tarkkuudella ja söin juuri sen mitä käskettiin. Tämä minimoi komplikaatioiden määrän omassa tapauksessani.

Operaatiosta on nyt kulunut kohta 2 vuotta. Painoa on tippunut tähän mennessä yli 40 kiloa.

Hyödyt:

• Jaksan vetää leukoja, penkkaan oman ruumiinpainoni kevyesti ja muutenkin salihommat onnistuu helpommin.
• Jaksan ja pystyn juoksemaan lenkkejä.
• En hengästy niin helposti kuin ennen. Hengitys kulkee paremmin.
• Vaatteet istuvat mainiosti, eikä tarvitse enää shoppailla jossain ihme erikoisliikkeissä, joissa valikoima on liian suppea.
• Veriarvoni ovat vihreällä.
• Nukun paremmin.
• Lihakset erottuvat, eli kaikki se vuosien salityö viimein näkyy jossain muuallakin kuin nostetun raudan määrässä.
• Mielialani on stabiilimpi.
• Mahdun istumaan ongelmitta esimerkiksi lentokoneessa tai muissa pienemmissä jakkaroissa, ilman että tuoli pureutuu hanuriin.
• Uskallan kiivetä tuoleille ja tikkaille ilman jatkuvaa pelkoa, että jalka menee pohjasta läpi.
• Refluksioireet hävisivät kokonaan, eli ei tarvitse popsia happosalpaajia.
• Dikki näyttää isommalta. ;)

Haitat:

• Joudun syömään vitamiineja loppuelämäni. Erityisesti multivitamiinivalmiste, B12-pistokset ja kalsium ovat kriittisiä.
• En voi syödä tulehduskipulääkkeitä ilman riskiä.
• En voi syödä mitä vaan, vaan joudun priorisoimaan proteiinia. Esimerkiksi spagetti ja lihapullat eivät ole sellaisenaan ok, vaan järjestys on lihapullat, salaatti, spagetti.
• On kylmä koko ajan. En tajunnutkaan, miten paljon sisäinen rasvakerros eristää!
• Jouduin uusimaan koko vaatekaapin sisällön. Parin mittatilauspuvun tunkeminen kierrätykseen vähän kirpaisi. Toisaalta, nyt voi ostaa ihan suoraan räkistäkin hyvin istuvia vaatteita.

Olenko nyt sitten luuseri, kun laihdutin lihavuuskirurgian avulla? Ehkä. Haittaako se minua? Ei tippaakaan. Nyt jaksan liikkua, kehoni voi hyvin ja en ole koko elämäni aikana ollut näin energinen. Lihavuus on alussa elämäntapavalinta, mutta tietyn pisteen jälkeen se on sairaus. Ja kun se on sairaus, se tulee hoitaa – tarvittaessa kirurgian keinoin.

Ainoa asia, mitä kadun, on se, etten tehnyt tätä jo 10 vuotta aikaisemmin.

Jokainen tietenkin päättää itse, mitä elämällään tekee. Ennen lihavuusleikkauksen miettimistä kannattaa ensin ravata ravintoterapeutilla ja yrittää saada paino hallintaan elämäntapamuutoksilla.