Kiukkuinen vai kyyninen? Mitä jos et olisi kumpaakaan?

Kiukkuinen vai kyyninen? Mitä jos et olisi kumpaakaan?

Minulla on teoria.

Se ei ole varmaan edes omani, koska maailmassa on kaikki hyvät asiat jo keksitty moneen kertaan. Mutta kerron sen silti.

Karkeasti ajatellen ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään, riippuen siitä miten he suhtautuvat maailmaan ja ympäröivään todellisuuteen:

Ensimmäinen ryhmä (idealistit) toimii ja ajattelee sen mukaisesti, että maailman pitäisi olla tietynlainen. Jos asiat eivät toimi halutusti, muiden täytyy muuttua.

Toinen ryhmä (realistit) toimii ja ajattelee sen mukaisesti, että näin maailma vaan toimii. Jos asiat eivät toimi halutusti, omaa toimintaa täytyy muuttaa.

Useimmat meistä tietenkin ovat joissain asioissa realisteja ja joissain asioissa idealisteja.

Itse olen huomannut, että mitä vähemmän jostain asiasta minulla on kokemuksia tai tietoa, sitä herkemmin suhtaudun asiaan ideologisesti. Mitä enemmän opin asiasta joko lukemalla tai kokemalla, sitä enemmän idealismi rapisee ja realismi nostaa päätään.

Jos tätä päättelyketjua jatkaa loogisesti, idealistien voisi olettaa olevan enemmän kiukkuisia ja realistien enemmän kyynisiä. Tämä siksi, että maailman kolhiessa idealisteilla on taipumuksena etsiä syytä muualta ja vastaavissa tilanteissa realistit taas kyynistyvät.

Omien havaintojen pohjalta näin onkin. Idealistit ovat yleensä kiukkuisia ja realistit kyynisiä.

Kumpikaan ei varsinaisesti tee hyvää ihmiselle.

Mutta olisikohan noiden välimaastossa jotain vaihtoehtoa, jossa voisi olla kyynistymättä, ilman että tulee kiukkuiseksi vastoinkäymisten kohdatessa?

Ehkäpä.

Omalla kohdallani auttoi isosti stoalaisuus. Stoalaisuudessa olennaista on oman vastuun rajaaminen selkeästi: koska yksilöllä on rajatut mahdollisuudet vaikuttaa ympäröivään maailmaan, siitä on turha myöskään ottaa enempää kierroksia. Vastaavasti, niihin asioihin joihin voi vaikuttaa, kannattaa vaikuttaa.

Stoalaisuus tarjoaa siis selkeän ”rusinat pullasta” -vaihtoehdon. Jos haluat lukea stolaisuudesta lisää, hyvä paikka aloittaa on esimerkiksi Tim Ferrisin ilmainen Tao of Seneca -kokoelma.