Rakennatko liikevaihtoa vai merkitseviä muistoja?

Joskus tulee se päivä, kun katsot peiliin ja näet siellä oman isäsi (tai äitisi). Se sama leuanlinja, samat rypyt silmänurkissa, sama tapa rypistää otsaa ja niin edelleen.

Argh.

Ei sille tietenkään mitään voi. Geenit ovat geenejä, ja vuodet tekevät tehtävänsä. Sitä luulee olevansa ikuisesti se nuori versio itsestään, kunnes eräänä aamuna ei enää olekaan.

Mutta peili ei ole se olennainen pointti.

Olennainen pointti on se, mitä lapsesi näkevät, kun he aikanaan katsovat omaan peiliinsä ja näkevät siellä sinun kuvajaisesi. Koska se päivä tulee joskus heillekin. Ja silloin sinä olet se hahmo, joka katsoo peilistä takaisin.

Mitä sinä haluat heidän tuntevan sillä hetkellä?

Tämä on jokaisen yrittäjän pohdittava kysymys, koska me rakennamme yrityksiä, jotka syövät aikaa ja energiaa. Iltoja menee, viikonloppuja menee, suunnitelmat menevät uusiksi. Lapsi nykii hihasta, tai kysyy jotain, ja sinä vastaat puoliksi ajatukset muualla, koska omat ajatuksesi ovat kiinni tarjouksessa tai jossain työntekijän töhöilyssä.

Se on inhimillistä. Mutta se on myös valinta, jonka teet joka päivä.

Kun päätin myydä edellisen firmani, tavoitteeni oli yksinkertainen. Halusin, että jälkikasvuni kokee vastaavassa tilanteessa aikanaan mieluummin ikävää ja ylpeyttä kuin häpeää ja surua.

Ikävää siksi, että jokin oli niin hyvää, että sitä kaipaa. Ylpeyttä siksi, että rakensin jotain omaa ja tein sen kunniallisesti. Ei häpeää siitä, mihin se raha lopulta meni tai millaisia mutkia matkalla oikaistiin. Eikä surua siitä, että isi oli aina jossain muualla.

Koska firma on lopulta vain väline. Sillä menee hyvin tai huonosti, se voidaan myydä tai se voi mennä nurin. Mutta se, oletko sinä läsnä juuri nyt, jättää pysyvän jäljen lapsiisi. Se, kuinka paljon olet läsnä tänään, ratkaisee sen, onko se peilistä takaisin katsova kuva mukava vai ikävä muisto.

Yritystä voi tietenkin rakentaa monella tavalla. Voit hautautua duuniin niin syvälle, ettet näe lapsiasi edes hereillä arkisin. Voit kertoa itsellesi, että teet tämän kaiken juuri heidän takiaan. Voit lykätä läsnäoloa siihen päivään, kun firma on "valmis".

Ja sitten se päivä ei tule koskaan.

Ennen kuin tajuatkaan, sinua ei kutsuta enää hiekkalaatikolle katsomaan hiekkakakkujen tekoa tai käpylehmien taistelua. Tai rantaan heittelemään kiviä. Tai potkimaan palloa. Tai kuuntelemaan selitystä jostain aivottoman pelin käänteistä.

Lapset eivät muista sinun liikevaihtoasi tai voitettuja asiakaskeikkoja. He muistavat, olitko kotona läsnä vai olitko vain etäinen kahvilta ja kiireeltä tuoksuva hahmo.

Ja sitä käsitystä et pääse jälkikäteen korjaamaan.

Joten kun seuraavan kerran venytät työpäivää yötä myöten jonkun asiakascasen tai turhanpäiväisen pikkuasian hiomiseen, muista että se aika on aina jostain pois.

Sinä rakennat yritystä, mutta lapsesi rakentavat sinusta muistoa. Pidä huoli, että se on mieleinen muisto.