Mistä tunnistat väkevän viestin?

Jokaisen mielipidekirjoituksen tarkoitus on tavalla tai toisella herättää lukijoissa tunnereaktio. Silti hämmentävän usein keskinkertaisetkin kirjoitukset herättävät lukijoissa reaktioita kuten ”väkevä”, ”puhutteleva” tai ”syvällinen” – ilman että teksti olisi välttämättä mitään näistä.

Kommunikaatiossa on useita eri tasoja. Kuvitellaan, että kirjoittaja haluaa viestiä surunsa syvyyden mahdollisimman tehokkaasti. Otetaan esimerkki löysimmästä versiosta haastavimpaan:

”Vituttaa.”

Tämä on vähän alatyylinen, mutta toimii kaikille. Jokainen ymmärtää, että nyt on vähän huono olo, ja ehkä toinen voisi kaivata vaikka hymyä ja halia.

”Vituttaa kuin pientä oravaa, jolla on pähkinä jäässä.”

Sama humoristisella kulmalla, vähän kuvailevampana. Toimii yleensä sosiaalisessa mediassa.

”Olen surullinen.”

Ei niin alatyylinen kuin edellinen, mutta edelleen aika pintapuolinen raapaisu, joka ei kerro mitään tuskan syvyydestä.

”Itken.”

Tässä on jo mukana tekemistä. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että hänellä on niin paha olo, että hän itkee. Vaikuttavuus riippuu siitä, miten hyvin lukija kirjoittajan tuntee, ja millaiset tunteet hänellä ovat kirjoittajaa kohtaan.

”Puhelimeni on liukas kyynelistä.”

Nyt ollaan jo melkein asian ytimessä. Lukija melkein tuntee, miten hankalaa kosketusnäytöllistä puhelinta on käyttää, jos se on kyynelistä liukas. Suru on melkein käsin kosketeltavaa.

”Minusta tuntuu samalta kuin sillon kun koirani kuoli.”

Aletaan lähestyä ahdistuspiikin huippua, mutta ei olla vielä ihan siellä.

[Seuraava lause ei ole herkimmille ja eläinrakkaille lukijoille!]

”Tuntuu samalta kuin silloin, kun isä tappoi koiranpentuni vasaralla.”

Tässä ei tarvitse arvailla miltä kirjoittajasta tuntuu. Tietenkään kaikkea viestintää ei kannata vetää överiksi ja alkaa heti maalailemaan hurmeisia näkymiä. Mutta kannattaa säästää ne kehusanat viestintään, joka oikeasti saa sydämen räjähtämään.

Viesti on vasta sitten väkevä, kun pala on kurkussa lukijalla, ei kirjoittajalla.

Yksi asukokonaisuus tuo mielenrauhaa

Paitoja.

En muista tarkkaan, milloin aloin pukeutua samoihin vaatteisiin työkuvioissa (siis identtisiin vaatteisiin, en samoihin vaatteisiin joka päivä). Luulen että se tapahtui siinä kohtaa, kun oli helkkarinmoinen kiire ja samaan aikaan piti miettiä, mitkä housut käyvät minkäkin paidan kanssa. Kun esikoinen roikkuu jalassa ja yrittää samalla kurlata suunsa tulikuumalla kahvilla, asukokonaisuuden miettiminen on ehkä viimeinen asia mitä haluaa tehdä.

Olen huomannut, että samanlaisiin vaatteisiin pukeutumisesta on pari etua:

  1. Säästyy aikaa ja vaivaa.
  2. Säästyy energiaa olennaiseen.

Tietenkin tässä kuviossa myös menettää. Moni haluaa pukeutua erilaisiin vaateparsiin ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli. Valitettavan usein juuri kukaan ei kuitenkaan huomaa vaatteita, elleivät ne pistä silmään joko hyvällä tai huonolla tavalla, joten en koe tätäkään ihan hirveänä menetyksenä.

Maailmalla on muitakin, tunnettuja monopukeutujia, esimerkiksi mr. Facebook ja edesmennyt Steve Jobs. Myös Barack Obama käyttää vain kahta pukua. Jos sinäkin siis haluat säästää aikaasi olennaiseen, kippaa 99 % vaateparrestasi pelastusarmeijalle. Muista kuitenkin hankkia ensin riittävästi samanlaisia vaatteita, ettei tule työkavereilta sanomista.

Salimörkötehtaalta päivää!

salilla

Osallistuin Jari ”Bull” Mentulan All Out -valmennukseen. Kymmenen viikon mittainen spurtti on nyt päättynyt, ja olo on olosuhteet huomioiden mitä mainioin. Välillä oli kyllä sellaista tuskaa että ei ole tosikaan, mutta se oli täysin sen arvoista.

Mentuloinnin seurauksena huomasin, että olin tehnyt kolme asiaa ihan päin helvettiä.

1. Ravinto

Söin liian vähän ja vääriä asioita. Mentulointikuurin alussa sain päästettyä irti sokerista, ja nyt olo on ihan sairaan paljon parempi. Ensimmäiset kolme päivää olivat kyllä ihan helvetillistä päänsärkyä ja vitutusta, mutta sen jälkeen helpotti. Ei ole tehnyt karkkia mieli sen jälkeen. Suklaan tai jonkun leivoksen näkeminen ei aiheuta minussa minkäänlaisia reaktioita. Hämmentävää.

Mentuloinnin aikana aloin seurata myös tarkemmin proteiinimääriä ja hiilihydraattien laatua. Lopputuloksena tulee kiskottua aikamoisia määriä kasviksia. Sen lisäksi ravintoon tulivat mukaan myös laaturasvat (kalanmaksaöljy ja oliiviöljy).

Maitotuotteiden vähenemisen vuoksi myös kahvin juominen jäi vähemmälle. Edelleenkin päivässä menee se pari kuppia kahvia maidolla, mutta parina päivänä olen huomannut, että kahvi on jäänyt välistä kokonaan. Ei paha.

2. Treeni

Treenasin liian vähän ja liian monotonisesti. Vaihtelulla on merkitystä, ja ärsykkeestä se lihas kasvaa. Sen lisäksi treenasin aikaisemmin vain kolme kertaa viikossa. Se sopii paremmin kiireisen toimarin elämänmenoon, mutta käytännössä tuloksia alkoi tulla vasta todella kun treenimäärä kasvoi neljään kertaan viikossa. Nyt olen sitten pitäytynyt neljässä kerrassa per viikko.

Bull’s All Out oli siitä erinomainen valmennus, että jokaisesta liikkeestä oli laadukas video, jossa liike selitettiin ja näytettiin kunnolla. Huono puoli on se, että videoita ei enää valmennuksen jälkeen näe.

Kieltämättä ihan joka treenissä ei tuntunut niin miehekkäältä.
Kieltämättä ihan joka treenissä ei tuntunut niin miehekkäältä.

3. Lepo

Olin täysin aliarvioinut levon merkityksen. Sen lisäksi, että unta tarvitsee muutenkin tasapainoiseen elämään, lihas kasvaa levossa. Ja jos treenaa 4 tai 5 kertaa viikossa, levostakin oikeasti täytyy huolehtia. Muuten iskee väsy ja paikat menee paskaksi.

Lepoon liittyy myös flunssat/sairaudet ja niistä toipuminen. Minulle (ja aloitteleville salimöhkäleille yleensäkin) kaikkein pahinta uuden saliharrastuksen kanssa ovat ne ensimmäiset pakolliset tauot, jotka jossain kohtaa tulevat eteen. Ensinnäkin flunssan iskiessä kynnys jättäytyä pois salilta käy luonteelle ihan tosissaan. Ja sitten kun on flunssan sairastanut, kynnys mennä uudestaan salille voi olla todella kova. Tällä kertaa oli todella paljon helpompaa ottaa taukoa, koska… no, Bull on ihan helvetin pelottavan näköinen mies, ja se käski.

Entä mikä sitten oli lopputulos kymmenen viikon itsekidutuksesta? Rasvaa lähti kropasta kymmenen kiloa eli 20 voipakettia. Eron näkee peilistä. Sen lisäksi tulokset tietty paranivat kivasti. Mielenkiintoisin suoritus oli 5000 kg kokonaiskuorma jalkakyykyssä, kun piti osallistua #WWWP5K-haasteeseen Twitterissä. Yhtään ei kaduta, vaikka välillä pelkäsinkin kuolevani käsivarret rullaantuneena painojen alle.

Seuraava Bull’s All Out tulee myyntiin joskus vuoden 2017 alussa. 

Kaikki kirjoitukset löytyvät blogiarkistosta.